Käräjätuomari Jyrki Määttä Oulun käräjäoikeudesta kertoo, että oikeudenkäyntien luvattomaan tallentamiseen liittyvät tapaukset ovat edelleen harvinaisia, mutta niiden määrä on viime vuosina kasvanut.

– Tämä liittyy laajempaan kulttuurimuutokseen. Älylaitteet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet ihmisten odotuksia. Moni ajattelee, että kaikki on automaattisesti striimattavissa tai ladattavissa nettiin, Määttä sanoo.

– Jos oikeudenkäynnin osapuoli on aktiivinen sosiaalisesssa mediassa, hänellä voi olla intressinä tuoda oma asiansa julkisuuteen. Joskus taustalla voi olla myös ajattelemattomuus.

Määttä muistuttaa, että oikeudenkäyntien tallentaminen ilman puheenjohtajan lupaa on lain mukaan kiellettyä. Kielto suojaa erityisesti asianosaisten yksityisyyttä ja turvallisuutta.

– Usein käsiteltävät asiat ovat arkaluonteisia, ja jos niitä levitetään julkisesti, se voi aiheuttaa haittaa asianomaisille. Lisäksi se voi häiritä oikeudenkäynnin kulkua, kun osapuolet tai todistajat joutuvat miettimään, tallennetaanko heitä ilman lupaa.

Vaikka tapauksia tulee ilmi vain silloin tällöin, hän uskoo ilmiön laajuuden olevan vaikeasti arvioitavissa, koska tallentaminen voi tapahtua huomaamatta.

– Laitteet ovat nykyään niin pieniä, että niitä voi olla vaikea havaita. Tämän vuoksi ilmiön todellinen mittakaava voi jäädä piiloon.

”Älylaitteet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet ­ihmisten odotuksia.”

Seurauksena enintään 1 000 euron järjestyssakko

Jyrki Määttä on itse kohdannut tilanteen, jossa ääni­tys havaittiin istunnon aikana. Puheenjohtajana hänen tehtävänsä oli puuttua asiaan välittömästi.

Puheenjohtajan on mahdollista määrätä enintään 1 000 euron järjestyssakko, jos hän ­havaitsee luvattoman tallentamisen. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan (KKO 2023:75) linjannut, että järjestyssakon määrääminen ei edellytä tallentamisen havaitsemista istunnon aikana eikä sitä, että toiminta olisi konkreettisesti häirinnyt käsittelyä.

Jos tallenteita levitetään, voidaan joutua arvioimaan myös rikosvastuuta.

– Kyseeseen voivat tulla yksityiselämää suojaavat sekä kunnianloukkausta koskevat säädökset. Lisäksi oikeudenkäynnin salassapidettävien osien kohdalla voi tulla harkittavaksi salakatselu tai salakuuntelu.

Tallenteiden levittäminen voi vaarantaa tuomareiden tai todistajien turvallisuuden ja mahdollistaa maalittamisen. Lisäksi livestreamilla voidaan vaikuttaa myöhemmin kuultaviin todistajiin.

– Jos todistaja on seurannut esimerkiksi ­livestreamia aiemmista käsittelyistä, hänen muistinsa tai kertomuksensa voi tahattomasti muokkautua kuulemansa perusteella.

Määtän mukaan istuntojen alussa asianmukainen ohjeistus on tärkeää, samoin selkeä viestintä siitä, että tallentaminen on kiellettyä ilman lupaa.

– On hyvä, että tästä puhutaan. Tietoisuuden ­lisääminen on paras keino ennaltaehkäistä luvatonta toimintaa ja turvata oikeudenkäyntien asianmukainen kulku.

KKO 2023:75 linjasi, että ­järjestyssakon ­määrääminen ei edellytä  tallentamisen havaitsemista istunnon aikana.

Miten estää luvattomien tallenteiden levittäminen?

Asianajaja Martina Kronström on törmännyt tilanteisiin, joissa oikeudenkäyntejä yritetään äänittää tai kuvata luvatta. Ilmiö ei hänen mukaansa ole arkipäivää, mutta yksittäistapauksissa tallenteilla voidaan aiheuttaa suurta vahinkoa.

Kronström mainitsee tapaukset, joissa yleisössä on ollut valetoimittajia, joiden tarkoituksena on ollut kerätä materiaalia oikeussalista. Osa on myös vaatinut nauhoitteita käräjäoikeudelta ja julkaissut niitä verkossa, mikä on johtanut asianomistajien mustamaalaamiseen ja jopa haluttomuuteen todistaa.

– Oikeudenkäynnin nauhoittaminen ilman lupaa on kiellettyä, mutta jos tallenne on kerran syntynyt ja päätyy julkisuuteen, siihen on käytännössä vaikea puuttua. Julkaisun rikosoikeudelliset seuraukset eivät useinkaan hillitse tekijöitä, Kronström sanoo.

Kronströmin päämies Jessikka Aro kieltäytyi todistamasta, kun toisen asianomistajan aiempi kertomus oli julkaistu netissä ja sitä oli kommentoitu laajasti.

Käräjäoikeus päätti tuolloin poikkeuksellisesti määrätä kaikki myöhemmät kuulemisnauhat salassa pidettäviksi, vaikka itse käsittely säilyi ­julkisena. Kronström pitää ratkaisua rohkeana, mutta myöhemmät oikeusasteet kumosivat sen. Asia on parhaillaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltävänä.

Kronströmin mukaan ongelmana on, ettei tällä hetkellä ole tehokkaita keinoja hallita laittomien tallenteiden levittämistä. Uhrien täytyisi käytännössä tehdä kymmeniä rikosilmoituksia verkossa julkaistuista sisällöistä, vaikka poliisi ei niitä todennäköisesti tutkisi.

– Tämä tekee tilanteesta asianomistajille erittäin kuormittavan. Jos tietoa käytetään uhria vastaan ja uusi rikos syntyy oikeudenkäynnin perusteella, tulisi lainsäädännön tarjota parempia keinoja puuttua asiaan.

”Jos tallenne on kerran syntynyt ja päätyy julkisuuteen, siihen on käytännössä vaikea puuttua.”