Asianajaja Matti Rautakorpi aloittaa keskustelun painavasti: hänen mukaansa Suomen ulkomaalaislaki on sekava ja huonosti valmisteltu kokonaisuus, jota Maahanmuuttovirasto tulkitsee usein epäinhimillisesti.
Olemme Helsingin Kulttuuritalolla, jossa sijaitsevat Asianajotoimisto Matilainen & Rautakorpi Oy:n tilat. Ulospäin toimisto ei itseään juuri mainosta, mutta sisällä hoidetaan ulkomaalais-, hallinto-, rikos- ja perintöoikeuden asioita.
– En usko, että Suomessa on toista niin sekavasti rakennettua lakikokonaisuutta kuin ulkomaalaislainsäädäntö. Siihen on tehty vuoden 2020 jälkeen noin 30 muutosta, mutta kokonaisuudistusta ei syystä tai toisesta haluta tehdä, Rautakorpi sanoo.
– Tilkkutäkki on vaikea tulkita jopa juristille, saati sitten ihmiselle, joka ei tunne Suomen järjestelmää.
Lisäksi viranomaisen laintulkinta on epäjohdonmukaista. Syksyllä 2025 julkisuuteen nousi Fayez Bassalatin tapaus, jossa oleskelulupa evättiin, koska Migri ei pitänyt Bassalatin palestiinalaispassia pätevänä matkustusasiakirjana. Ulkoministeriön tulkinta asiasta oli päinvastainen.
Bassalatin tapaus on Rautakorven mukaan suoraa seurausta huonosta lainvalmistelusta ja viranomaistulkinnasta.
– Vasta kun tapaus nostettiin mediaan, Maahanmuuttovirasto muutti linjaansa. Mutta kuinka monen kohdalla ehti jo tapahtua vääryys? Oikeusturva ei voi olla kiinni siitä, kuinka paljon julkisuutta ihminen saa asialleen.
Rautakorpi korostaa, ettei ongelma ole poliittinen, vaan rakenteellinen: uudistuksia tehdään kiireellä, ilman kokonaisarviota niiden vaikutuksista. Huolimattomuus ja kiire lainvalmistelussa rapauttavat oikeusvaltiota riippumatta siitä, kuka on vallassa.
Turvapaikka-asioissa Rautakorpi pitää lisäksi huolestuttavana sitä, että suullisia käsittelyjä järjestetään hallinto-oikeuksissa vain harvoin.
– Ne ovat ainoita asioita Suomessa, joissa voi äärimmillään olla kyse elämästä ja kuolemasta. Silti ihmisen tarina arvioidaan oikeudessa vain asiakirjojen perusteella, ilman että hän koskaan pääsee kertomaan asiaansa oikeuden eteen, hän sanoo.
– Se on oikeusturvan ja inhimillisyyden kannalta arveluttavaa.
Helsinkiläistynyt savolainen
Rautakorpi on tehnyt asianajotyötä Helsingissä jo yli kymmenen vuoden ajan. Hänen juurensa ovat Kuopiossa. Oikeustieteelliseen tie vei yhteiskunnallisen kiinnostuksen kautta.
– En ollut mikään kympin oppilas, mutta onneksi siihen aikaan oli mahdollista päästä oikeustieteelliseen pelkillä pääsykoepisteillä. Nykysysteemillä, jossa painotetaan lukiotodistusta, en välttämättä olisi tälle uralle päätynyt.
Oikeustieteiden opinnot johtivat ensin verohallintoon, jossa Rautakorpi hoiti erityisesti perintöveroon liittyviä tehtäviä. Verottajalla Rautakorpi näki, miten varakkaat pystyvät Suomessa minimoimaan maksamansa verot, kun taas tavalliset ihmiset maksavat tuloistaan suhteessa enemmän veroja.
– Se suoraan sanottuna ärsytti. En kokenut esimerkiksi verokonsultin uraa mielekkääksi.
Ensikosketuksen asianajoalaan Rautakorpi sai opiskeluaikana Joonia Strengin toimistossa. Streng oli yksi ensimmäisistä suomalaisista asianajajista, joka keskittyi ulkomaalaisoikeuteen.
Strengin palveluksessa Rautakorpi näki, minkälaista pienen asianajotoimiston pyörittäminen käytännössä on. Oppi siirtyi nopeasti käytäntöön, kun hän perusti kollegansa Valtteri Matilaisen kanssa oman toimiston vuonna 2012.
Nykyisin toimistossa työskentelee myös yksi juristi ja yksi oikeustieteen opiskelija.
”Jos järjestelmä ei korvaa tehtyä työtä riittävästi, riskinä on, että näitä asioita hoitavat lopulta vain sellaiset tahot, jotka eivät välitä laadusta.”
Oikeusapujärjestelmä ei enää kannattele
Rautakorven mukaan erityisesti ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden oikeusavun saatavuus on uhattuna. Jos turvapaikkaa hakeva ei saa avustajaa riittävän ajoissa, tai joutuu turvautumaan maallikkoapuun, seuraukset voivat olla vakavia.
Esimerkiksi sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvissä asioissa on tärkeää saada ratkaisun kannalta olennaiset asiat heti prosessin alussa viranomaisten tietoon.
Syynä tilanteeseen on osittain oikeusapupalkkioiden liian matala taso ja niiden ennakoimaton leikkaaminen tuomioistuimisissa.
Rautakorven mukaan on todellinen riski, että oikeusapuasioiden hoitaminen ajautuu marginaaliin ja osin hyväntekeväisyystyöksi. Pelkkien oikeusapuasioiden varaan on jo nykyisin vaikea, ellei mahdoton, rakentaa perinteistä asianajotoimistoa.
– Joskus toimeksianto on selvästi tärkeä ja vaativa, mutta tiedän jo etukäteen, että siitä ei saa asianmukaista korvausta. Kuka siis ehtii tai jaksaa ottaa vastaan vaikeimmat asiat? hän pohtii.
– Ikävä sanoa, mutta jos järjestelmä ei korvaa tehtyä työtä riittävästi, riskinä on, että näitä asioita hoitavat lopulta vain sellaiset tahot, jotka eivät välitä laadusta.
Moni kokenut asianajaja on Rautakorven mukaan lopettanut oikeusapujuttujen hoitamisen kokonaan tai valikoi juttunsa todella tarkkaan sen mukaan, miten työläiltä ne vaikuttavat.
Hän pitää korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikaisia linjauksia oikeusapuasiassa kriittisen tarkastelun arvoisina.
– Päätöksiä on tehty ilman kattavaa taustatyötä. Esimerkiksi hallintoasioissa ei ole arvioitu lainkaan sitä, löytyykö päteviä avustajia todellisuudessa riittävästi. Eihän se näy oikeudessa, jos valitus jää tekemättä, koska kukaan ei ota asiaa hoitaakseen.
Rautakorven mukaan oikeusapujärjestelmää pitäisi rikosasioissa arvioida myös EU:n oikeusapudirektiivin näkökulmasta: järjestelmäkokonaisuuden on turvattava laadukas, oikeudenmukainen ja riippumaton oikeusapu.
– Laatu ei tarkoita vain sitä, että jokaiseen juttuun löytyy muodollisesti pätevä avustaja. Se tarkoittaa oikeasti asiantuntevaa, riippumatonta ja motivoitunutta avustajaa, jolla on myös resurssit hoitaa työ ammattimaisesti.
Asianajaja voi vaikuttaa, vaikka rajallisesti
Matti Rautakorpi toimii päivätyönsä ohella Suomen Asianajajien hallinto-oikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtajana. Siinä roolissa hän laatii säännöllisesti lausuntoja lakiesityksistä, ja ottaa kantaa oikeudenhoidon kehitykseen.
Hän näkee asianajajakunnan vaikuttamistyön tärkeänä, vaikka samalla rajallisena.
– Yksittäinen juristi ei voi työnsä kautta muuttaa koko rakenteellista järjestelmää. Mutta laajemmin järjestötyön ja yhteiskunnallisen keskustelun kautta voi vaikuttaa.
– Yleisön tavoittava keskustelu ja esilläolo on -tärkeää. Esimerkiksi asianajajien palkkioista puhuttaessa unohtuu usein, että asianajajan laskuttama työ ei ole rahaa suoraan asianajajan pankkitilille, vaan yrityksen tuloa, josta maksetaan verot ja muut kulut. Näitä väärinymmärryksiä on tärkeä oikoa.
Rautakorven asiakkaat ovat usein heikossa asemassa ja hyvin riippuvaisia avustajastaan. Toisinaan vastuu painaa harteilla.
Kyse on myös valtasuhteesta, joka korostuu ulkomaalaisasioissa: Suomen lainsäädännön läpikotaisin tunteva asianajaja on väistämättä täysin erilaisessa asemassa kuin toisesta maasta tullut, mahdollisesti kielitaidoton ihminen.
– On tilanteita, joissa asiakkaan henki tai turvallisuus on oikeasti vaarassa. Silloin joutuu kysymään itseltään, onko tehnyt aivan kaiken, mitä voi. Mutta jos on, sen on riitettävä.
– Empatialla ei ratkaista asioita, mutta ilman sitä ei voi tehdä tätä työtä. On pystyttävä samaan aikaan ymmärtämään ihmistä ja pitämään pää kylmänä. Jos tilanteessa on tehty voitava, ja lopputulos on asiakkaan kannalta huono, myös se on pystyttävä kertomaan asiakkaalle. Kyllä he yleensä sen ymmärtävät ja hyväksyvät.
Luottamuksen rakentaminen asiakkaan kanssa onkin toimeksiannon ensimmäinen – ja joskus myös vaikein – vaihe.
– Moni asiakkaani tulee maista, joissa juristiin tai viranomaiseen ei voi luottaa. Luottamus syntyy ajan kanssa, avoimuudella ja sillä, että tekee sen mitä lupaa.
Matti Rautakorpi, 40
• Oikeustieteen maisteri 2012
• MR-Laki – Asianajotoimisto Matilainen & Rautakorpi Oy:n osakas 2012–
• Asianajaja 2017
• Mukana Suomen Asianajajien hallinto-oikeuden asiantuntijaryhmässä vuodesta 2020 ja perus- ja ihmisoikeuksien asiantuntijaryhmässä vuodesta 2024
