Lausumat tuomioistuinten syyllistymisestä korruptioon olivat epäasiallisia

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli ilmoituksen mukaan arvostellut tuomioistuinta epäasiallisesti esittämällä perättömiä väitteitä korruptiosta käräjäoikeudessa ja muissa tuomioistuimissa. Avustajan mukaan väärän lain soveltaminen oli johtanut vastapuolen voittoon.

Valvontalautakunta totesi, että avustaja oli voinut esittää tuomioistuimeen kohdistuvaa kritiikkiä virheelliseksi katsomastaan sovellettavan lain valinnasta siltä osin, kun kritiikki oli asiallisesti perusteltu. Valvontalautakunnalla ei ollut toimivaltaa ottaa kantaa siihen, oliko tuomioistuimessa ­sovellettu oikeaa lakia. Virheellinenkään sovellettavan lain valinta ei kuitenkaan yksin osoittaisi menettelyn johtuneen korruptiosta. Näin ollen väite siitä, että tuomioistuimet olisivat syyllistyneet korruptioon, oli ollut perustelematon ja sen vuoksi epäasiallinen. Varoitus.

Medialle esitetty lausuma ei ollut vastapuolta painostava

Asianomistajan avustajaa moitittiin siitä, että tämä oli välittänyt käräjäoikeuden tuomion jälkeen julkisuuteen asiakkaansa toiveen, että vastaajan tulisi tyytyä saamaansa elinkautiseen rangaistukseen.

Valvontalautakunta katsoi, että avustajan lausuma ei ollut sisällöltään sopimattomalla tavalla vastapuolta painostava. Avustaja oli välittänyt julkisuuteen asian­omistajan inhimilliseksi katsottavan toiveen siitä, ettei asiaa tarvitsisi käsitellä uudestaan ­oikeudenkäynnissä. Avustaja ei myöskään ollut ollut oma-aloitteisesti yhteydessä mediaan. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ei ollut toiminut vastoin velvollisuuksiaan.
Ei seuraamusta.

Avustajan henkilökohtaista vakaumusta ilmentäneet ilmaisut eivät olleet asiattomia

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli avustanut asianomistajaa rikosasiassa. Avustajaa moitittiin muun ohella siitä, että tämä oli vähätellyt vastaajan kuulemisessaan esille tuomaa liberaalia elämänkatsomusta ja tuputtanut tälle omaa kristillistä vakaumustaan. Avustaja oli esimerkiksi sanonut, että ”viimeisellä tuomiolla tavataan” ja ”huomiseen jos Jumala suo”.

Asiassa yksilöidyt ilmaisut niin oikeudenkäynnin aikana kuin sen ulkopuolellakin olivat ilmentäneet luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan henkilökohtaista vakaumusta. Valvonta­lautakunta katsoi, että ilmaisut saattoivat aiheuttaa hämmennystä tai epämukavuutta, mutta niiden tarkoituksena ei ollut ­loukata vastaajaa tai vähätellä tämän elämänkatsomusta. Ilmaisut eivät ylittäneet sananvapauden rajoittamisen kynnystä. Ei seuraamusta tältä osin.