Monille tulevat mieleen marjanpoimijat tai yötä päivää töissä olevat ravintolakokit. Mutta ihmiskauppa on paljon muutakin, ja usein hyvin vaikeasti tunnistettava ilmiö.

Ihmiskaupparikoksia tutkiva rikoskomisario Minna Willman-Koistinen Itä-Suomen poliisista kertoo, että usein asia saattaa lähteä liikkeelle aivan eri kärjellä ja ihmiskaupan aspekti tulla esiin matkan varrella.

Ihmiskauppa on hyväksikäytön prosessi, jossa tekijä hyödyntää uhrin heikkoa asemaa tai erehdyttää tämän riippuvuussuhteeseen, jossa tämän oma valinnanvapaus rajoittuu. Rikosnimikkeitä, joihin voi liittyä ihmiskauppaa, ovat esimerkiksi kiskonta, kiskonnantapainen työsyrjintä, paritus ja seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö. Pakkoavioliitto voi tulla rangaistavaksi ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena.

Kielitaidottomat maahanmuuttajat ovat alttiita alistettuun asemaan joutumiselle. Suomi on usein ihmiskaupan kauttakulku- ja kohdemaa, mutta on myös kotimaista ihmiskauppaa, joka voi liittyä perheen valtasuhteisiin taikka taloudelliseen tai psykologiseen kontrolliin.

– On ikäviä keissejä, joissa henkilö on hyvin haavoittuvassa asemassa esimerkiksi terveydentilansa vuoksi. Joskus lasta on pidetty pakkotyön kaltaisissa oloissa vuosia, ja hän uskaltaa vasta aikuistuessaan puhua siitä, Willman-Koistinen sanoo.

Luottamussuhteen mahdollisuus

Rikosylikonstaapeli Noora Halmeenlaakso työskentelee ihmiskaupparikollisuuden torjunnassa keskusrikospoliisissa. Hän sanoo, että asianajajilla on melko ainutlaatuinen mahdollisuus luoda luottamussuhde asiakkaaseen ja näin päästä kiinni ilmiöön.

–  Suhde on hyvin eri kuin vaikka poliisilla tai sosiaaliviranomaisella. Tunnistamisen, huolen sanoittamisen ja eteenpäinohjauksen mahdollisuuksia on paljon enemmän.

Tämä korostuu rikolliseen toimintaan pakottamisessa, joka on yksi ihmiskaupan muoto. Viime aikoina on uutisoitu alaikäisten tilaustyönä tekemistä rikoksista. On puhuttu myös verkko­yhteisöistä, joissa lapsia ja nuoria manipuloidaan ja kiristetään käyttämään äärimmäistä väkivaltaa itseä ja muita kohtaan.

–  Jos alaikäinen kertoo, että häntä on tekaistulla velalla pakotettu myymään huumeita, on syytä kurkistaa syvemmälle värväykseen ja määräysvaltaan, Halmeenlaakso sanoo.

Ihmiskaupan ja törkeän ihmiskaupan epäilyjä on vuodessa noin sata, tuomioita yksittäisiä. Paljon jää piiloon. Usein uhri pelkää tekijää, ehkä myös viranomaisia. Ihmiskaupparikos etenee prosessina, jossa värvätään, groomataan tai alistetaan vähitellen, ja tilanne voi uhrillekin näyttäytyä eri vaiheissa hyvin erilaisena.

Monia hälytysmerkkejä

Joskus ihminen hakee itse apua, joskus erilaiset ­hälytysmerkit paljastavat: Virastossa asioiva asia­kas ei puhu, vaan saattaja puhuu hänen puolestaan. Henkilö ei saa palkkaa, vaan palkka menee velan kuittaamiseen rekrytoijalle tai hän ei hallinnoi omaa pankkitiliään.

– Pelkäävä ihminen on usein epäjohdonmukainen, jopa sekava. Hänen tarinansa voi olla ristiriitainen ja se voi kuulostaa opetellulta, ­Willman-Koistinen sanoo.

Willman-Koistisen mukaan asiakkaiden on usein vaikea löytää ihmiskauppa-asioihin perehtynyttä avustajaa, mutta parhaimmillaan poliisin ja asianajajien yhteistyöstä on hienoja esimerkkejä. Asianajajalla on tilaisuus valistaa asiakasta tämän oikeuksista. Kulttuurisensitiivisyyttä tarvitaan, jos ihmisen on vaikkapa vaikea puhua seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

– Avustajan rooli on tärkeä, jotta hän saa luotua turvallisen tilan ja vakuutettua, että näistä asioista voi rohkeasti puhua.

Sanoita oma huoli

Esitutkintaviranomaisille ja muille uhreja kohtaaville on laadittu oppaita. Noora Halmeenlaakso neuvoo asianajajiakin tutustumaan niihin.

– Traumainformoidusta työotteesta on hyvä lukea, jotta ymmärtää, miten trauma voi vaikuttaa kerrontaan ja miten turvallisuuden tunnetta voi vahvistaa.

Keskustelu voi lähteä oman huolen sanoittamisesta: ”Tämä sai minut miettimään, onko sinun turvallista palata.” Tai: ”Minusta tämä kuulostaa siltä, että joku toinen on hyötynyt sinusta.”

Voi kysyä ”mitä olisi tapahtunut jos…” tai pyytää asiakasta kertomaan suhteesta ystäviinsä. Näin voi raottaa ovea hänen maailmaansa: keneen hän luottaa ja millainen mahdollisuus hänellä on ollut tehdä omia valintoja.

– Kun asianajaja on hereillä, osaa kysyä, kertoa rankaisemattomuusperiaatteesta ja ihmiskaupan uhrien auttamispalveluista, ollaan jo valtavan hyvässä tilanteessa, Halmeenlaakso sanoo.