Tuoreimpia ratkaisuja

Tuoreimpia ratkaisuja

Vain tunti aikaa hyväksynnälle

Asianajaja oli avustanut kantelijaa ja kolmea muuta kiinteistönomistajaa valituksen laatimisessa Liikenneviraston (nyk. Väylävirasto) tiesuunnitelmaa koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kantelija moitti asianajajaa mm. siitä, että kiinteistönomistajien oli pitänyt antaa hyväksyntänsä puutteelliselle vastineelle liian nopeasti. Asianajaja oli toimittanut vastineen liitteineen asiakkailleen sähköpostitse määräpäivänä kello 14.30 ja pyytänyt ilmoittamaan sen hyväksymisestä kello 15.30 mennessä.

Valvontalautakunta totesi, että tunti oli ollut huomattavan lyhyt aika hyväksyä 15 sivua pitkä vastine. Toisaalta hallinto-oikeuden antama lyhyt määräaika oli ollut osapuolten tiedossa, ja asianajajalle oli toimitettu runsaasti aineistoa määräpäivän aamunakin. Valvontalautakunta katsoi, että asianajaja oli antanut asiakkailleen niin pitkän ajan hyväksyä vastine kuin oli ollut mahdollista. Ei seuraamusta.

Epäily vankikaupasta aiheeton

Asianajaja oli toiminut kantelijan vankeudessa olleen pojan avustajana. Asianajaja oli kantelijan mukaan siirtänyt kahdeksalla eri kerralla kantelijan tilille yhteensä 285 euroa, jotka kantelija oli välittänyt pojalleen.

Valvontalautakunta totesi, että asianajajan suorittamat rahasiirrot omalle asiakkaalleen, erityisesti, jos tämä on vangittuna ja asiaa hoidetaan oikeusapuna valtion varoilla, herättävät helposti epäilyn niin sanotusta vankikaupasta eli toimeksiannon kalastelusta lahjuksia maksamalla. Epäilystä lisää, jos asianajaja kierrättää suorituksen kolmannen henkilön kautta. Vankikauppaan on valvontakäytännössä suhtauduttu hyvin ankarasti.

Asianajaja oli tehnyt rahasiirrot kantelijan tilille. Asianajajan kertomusta siitä, että kyseessä oli rahan lainaaminen asiakkaalle inhimillisistä syistä, tuki hänen asiakkaansa antama kirjallinen lausunto. Vankikaupasta ei ollut näyttöä. Ei seuraamusta.

42 000 euroa asiakasvaratilillä 1,5 vuotta

Asianajotoimistossa tehdyssä tarkastuksessa ilmeni, että toimiston asiakasvaratilillä oli asiakkaan varoja 42 000 euroa. Varat olivat olleet tilillä reilut puolitoista vuotta, eikä niille ollut avattu asiakkaan lukuun asiakasvarojen tiliä.

Asianajajan mukaan varojen omistajan lukuun ei ollut kyetty avaamaan tiliä, ja asianajajan toimisto oli saanut varat toisen asianajotoimiston hallusta. Kyse oli ollut varoista, joiden jakamiseen oli haettu uskottua miestä.

Valvontalautakunta totesi, että säilytysaika oli pitkä ja varojen määrä huomattava. Se kuitenkin piti asianajajan selitystä laiminlyönnin syystä uskottavana, eikä asiakasvarojen säilyttämiseen yhteisellä asiakasvarojen tilillä ollut edes epäilty liittyneen mitään varojen väärinkäytökseen viittaavaa, joten seuraamukseksi määrättiin huomautus.