Kirjainkummajainen CCBE lienee monelle asianajajalle tuntematon, arvelee Suomen Asianajajaliiton edellinen puheenjohtaja Jarkko Ruohola. Kirjainten taakse kätkeytyy Euroopan asianajajaliittojen neuvosto, Le Conseil des barreaux européens. Ilman neuvostoa monet käytännön asiat olisivat suomalaisellekin asianajajalle hankalampia.

– Moni meistä on viime aikoina joutunut pohtimaan vaikkapa rahanpesun estämistä koskevaa lainsäädäntöä. Ja moni varmasti miettii sen olevan kovin vaikeaselkoista. Ilman CCBE:n vaikuttamistyötä se olisi kuitenkin vielä paljon moniulotteisempaa, ja suorastaan haittaisi asianajajien toimintaa. Olemme muistuttaneet uutta sääntelyä valmistelevia, että asianajajia ei voi säännellä samalla tavalla kuin vaikka kiinteistönvälittäjiä ja panttilainaamoja, Ruohola kiteyttää.

– Jokaisella ihmisellä ja yrityksellä pitää olla mahdollisuus kääntyä asianajajan puoleen ilman huolta siitä, että viranomainen voisi myöhemmin vaatia asianajajalta tietoja asiakkaan asioista.

CCBE:n työn ydintä on juuri EU:n lainsäädäntötyöhön vaikuttaminen. Työn merkitys kasvaa jatkuvasti, kun yhä merkittävämpi osa Suomessakin voimassa olevasta sääntelystä on joko suoraan EU-lainsäädäntöä tai perustuu direktiiveihin.

Ruohola johtaa nyt toista vuotta Suomen delegaatiota CCBE:ssä. Muiden pienten EU-maiden tapaan varsinaisen delegaation koko on kaksi: Ruohola sekä Asianajajaliiton jäsenpalvelujuristi Jonni Veikkonen. Lisäksi liiton puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja osallistuvat järjestön yleisistuntoihin. Kaikkiaan suomalaisia on eri komiteoissa vapaaehtoishommissa mukana tusinan verran.

– Yksi pitkäaikaisimmista on Petri Taivalkoski, joka on ollut jo toistakymmentä vuotta työstämässä uutterasti Euroopan laajuista asianajajien tapaohjetta.

Tapaohje, Model Code of Conduct, sisältää suositusluontoisia eettisiä toimintaohjeita. Paketointi on ollut työlästä, kun EU:n erilaisista oikeusjärjestelmistä ja oikeuslaitoksista tulevat asianajajat ovat sovittaneet yhteen myös kulttuuri- ja kielieroja.

Olennainen osa CCBE:n toimintaa on oikeusvaltiokehityksen tarkkailu. Unkarin ja Puolan kehitys ei ole ollut viime vuosina mairittelevaa, mutta pystyykö CCBE tekemään suuntaukselle mitään?

– Päätösvaltaa minkään valtion asioihin neuvostolla ei tietysti ole, mutta protestoimme ja pidämme ongelmaa esillä. Julkilausumia on tehty ja kirjoituksia lähetetty molempiin maihin. Vaikea arvioida, onko sillä vaikutusta, mutta hiljaisuus todettaisiin myöntymisen merkiksi.

Ruohola muistuttaa, että Unkarin ja Puolan lisäksi myös Romanian ja Bulgarian kehitys on ollut nihkeää.

– Asianajajia ei sentään onneksi ole EU-maissa vainottu tai kidutettu, mutta lähin maa, jossa näitäkin tapahtuu, on CCBE:n liitännäisjäsen Turkki. Pidämme ääntä asioista, ja CCBE jakaa vuosittain palkinnon asianajajalle, joka on erityisen ansiokkaasti puolustanut asiakkaidensa ihmisoikeuksia.

Hieman pidemmällä perspektiivillä eurooppalainen oikeusvaltiokehitys on ottanut isoja harppauksia eteenpäin.

– Esimerkiksi Baltian maissa ja itäisessä Keski-Euroopassa on tänä päivänä erittäin vireä, aktiivinen ja riippumaton asianajajakunta, joka pystyy aidosti puolustamaan asiakkaitaan, Ruohola iloitsee.