Vuosina 2020–2021 toteutettiin ensimmäinen kattava arviointi oikeusalan koulutuksesta. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toteuttama arviointi kattoi viisi juristitutkintoa tarjoavaa koulutusyksikköä, juridiikan erikoistumisopintoja sekä oikeustradenomin tutkinnot kahdeksassa ammattikorkeakoulussa.
Arvioinnin tavoitteena oli tukea koulutusyksiköitä toiminnan kehittämisessä. Yksiköiden itsearviointien, haastattelujen sekä sidosryhmähaastattelujen kautta yksiköitä pyrittiin sitouttamaan kehittämisprosessiin jo arvioinnin aikana. Arviointi ei kohdistunut opintojaksojen sisätöihin, eikä siinä verrattu yksiköitä keskenään.
Arvioinnin useissa teemoissa, joita olivat osaamislähtöisyys, työelämärelevanssi, kansainvälisyys, digitalisaatio, jatkuva oppiminen ja ruotsin kielen asema, muodostui varsin positiivinen kuva alan koulutuksesta. Keskityn tässä kolumnissa työelämärelevanssiin.
Koulutuksen työelämärelevanssia pidettiin yleisesti ottaen hyvänä, mitä perusteltiin alan hyvällä työllisyydellä. Työelämärelevanssin käsite tuntui kuitenkin olevan vieras niin koulutusyksiköille kuin sidosryhmillekin. Työelämärelevanssi liitettiin toistuvasti laaja-alaiseen juristin yleistutkintoon, jonka säilyttämistä pidettiin erittäin tärkeänä.
Työelämärelevanssi suppeammassa merkityksessä tarkoittaa yleisiä työelämävalmiuksia, joiden osalta valmistuneiden maistereiden ja työelämän sidosryhmien palaute oli ristiriitaisempaa. Koulutuksen katsottiin antavan valmiuksia tiedon-hakuun, tiedon omaksumiseen, ongelmanratkaisuun ja kirjalliseen ilmaisuun. Sen sijaan vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön liittyvien taitojen suhteen oltiin kriittisempiä. Esimerkiksi neuvottelutaitoja, projektinhallinnan ja suullisen esiintymisen taitoja toivottiin enemmän. Koulutuksen koettiin antaneen kovin vähän valmiuksia yrittäjyyteen ja esimiehenä toimimiseen.
Työelämän vaatimukset ovat muuttuneet. Jos juristin rooli on aikaisemmin painottunut jo tapahtuneiden asioiden ja riitojen selvittelyyn, tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän eteenpäin katsovaa asennetta. Valtion edustaja totesi sidosryhmähaastattelussa ”…tarvitaan virkamiestä, joka kokeilee uutta”.
Koulutusyksiköt ovat tiedostaneet tarpeen kehittää työelämävalmiuksia. Tutkintoihin on sisältynyt erillisiä käytännön opintojaksoja jo pitkään. Nykyisin työelämä-valmiuksia pyritään integroimaan myös aineellisen oikeuden opetukseen. Esimerkiksi Helsingin tiedekunnassa aineopintoihin on lisätty ryhmätöitä, ja Turussa opettajia on haastettu miettimään, millaista työelämävalmiutta kukin opintojakso voisi edistää. Opettajat kokevat aktivoivat opetusmenetelmät haasteellisiksi suurten opiskelijamäärien vuoksi. Oikeustieteellisten koulutusyksikköjen opiskelija–opettaja-suhde onkin akateemisen maailman heikoimpia. Karvin arvioinnin keskeisiä suosituksia on resurssi-tilanteen kohentaminen.
Koulutusyksiköillä on paljon yhteyksiä työelämään, esimerkkeinä opiskelijoiden harjoittelut ja opettajien osallistuminen täydennyskoulutukseen. Arvioinnissa todettiin, että yhteydet työelämään ovat usein yksittäisten opettajien aktiivisuuden varassa, eivät instituutioiden toimintaa. Toisenlaisiakin esimerkkejä löytyi, kuten työelämän edustajista koostuvat neuvottelukunnat sekä työelämäprofessuurit, joista yksi on Asianajajaliiton Säätiön lahjoittama ja kohdistuu asianajajaoikeuteen. Työelämäyhteydet ovat koulutukselle arvokkaita, ja niitä on syytä kehittää myös asianajajakunnan kanssa.
