Kiireellisyys ja lapsen etu ajoivat edelle

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli toiminut avustajana lapsen tapaamisen täytäntöönpanoa sekä lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista koskeneissa asioissa. Hän ei ollut etukäteen ollut yhteydessä vastapuoleen ennen hakemuksien vireille laittamista käräjäoikeuteen. 

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli vastauksessaan vedonnut erityisinä syinä asian kiireellisyyteen ja lapsen etuun viittaaviin seikkoihin, kuten siihen, ettei lapsi ollut saanut tavata lainkaan toista vanhempaansa sekä siihen, että täytäntöönpanoasiassa oli aikaisemmin käynyt ilmi osapuolten haluttomuus sovintoon. Valvontalautakunta katsoi, että luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan esittämät olosuhteet olivat muodostaneet erityisen syyn saattaa hakemusasiat vireille varaamatta vastapuolelle mahdollisuutta asian sovinnolliseen selvittämiseen. Ei seuraamusta.

Follo-sovittelun pyytäminen lievensi moitittavuutta

Asianajaja oli toiminut lapsen tapaamista koskevassa ­asiassa lapsen huoltajan avustajana. Kantelija ja asianajajan asiakas olivat pyrkineet sopimaan asiaa lukuisia kertoja. Sovinnollista ratkaisua oli yritetty myös sen jälkeen, kun asianajaja oli ottanut vastaan toimeksiannon. Asianajaja ei kuitenkaan itse ollut missään vaiheessa ollut yhteydessä kantelijaan varatakseen tälle mahdollisuutta asian sovinnolliseen selvittämiseen, eikä hän myöskään ollut osallistunut sovintoneuvotteluun. 

Asiassa oli kuitenkin ollut kysymys ensisijaisesti lapsen edusta. Asianajaja oli kirjelmässään käräjäoikeudelle pyytänyt ensisijaisesti niin sanottua Follo-sovittelua eli lapsiasian tuomioistuinsovittelua. Valvontalautakunta katsoi näistä syistä, että asianajaja oli vain vähäisessä määrin rikkonut asianajajan velvollisuuksia ja että menettelyä oli sen haitallisuuteen nähden pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Seuraamus jätettiin määräämättä.

Taustalla aiemmat sovitteluyritykset ja vastapuolen haastehakemus

Asianajaja oli avustanut kantelijan vastapuolta näiden lapsia koskeneissa asioissa. Kantelija oli nostanut kanteen lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta, ja asianajajan asiakas oli nostanut kanteen lapsen elatusavun muuttamiseksi. Kantelija moitti asianajajaa muun muassa siitä, että tämä ei ollut varannut kantelijalle mahdollisuutta asian sovinnolliseen selvittämiseen.

Asianajaja oli vastauksessaan ilmoittanut, että ennen elatusta koskevaa haastehakemuksen vireillepanoa ­asiassa oli pyritty sovinnolliseen lopputulokseen hänen asiakkaansa edellisen avustajan toimesta sekä lastenvalvojan luona. Asiassa oli lisäksi erityinen syy kanteen nostamiselle, koska kantelija oli aloittanut muun muassa lasten asumista koskevan riita-asian käräjäoikeudessa. 

Valvontalautakunta katsoi, että asianajajalla oli elatusasiassa ollut ilmoittamillaan perusteilla erityinen syy saattaa asia vireille tuomioistuimessa ilmoittamatta asiasta ennakkoon vastapuolelle. Ei seuraamusta.

Ratkaisukäytäntöön voi tutustua valvontaratkaisujen hakemistossa osoitteessa valvontaratkaisut.fi.