Sain keväällä yhteydenoton pariskunnalta, jonka toisella osapuolella oli havaittu vakava sairaus. He eivät olleet avioliitossa, mutta asuivat yhdessä avoliitossa. Sairauden ennuste oli erittäin huono, ja he halusivat selvittää, mikä olisi heidän tilanteessaan juridisesti järkevintä ja minkälaisia asiakirjoja he mahdollisesti tarvitsevat.

Tapasimme ja keskustelimme heidän tilanteestaan. Kerroin, mitä eroa on avoliitolla ja avioliitolla ja minkälaisia vaikutuksia eri ratkaisuilla on. Tunnelma tapaamisessa oli ymmärrettävästi hyvin tunteikas ja itkuisakin.

Muutamaa viikkoa myöhemmin tapasimme uudestaan, ja pariskunta oli päättänyt mennä naimisiin. Hoidimme heidän asioitaan, ja lopuksi toivotin heille onnittelut naimisiinmenon johdosta.

Paria päivää myöhemmin pariskunnan toinen osapuoli laittoi minulle viestin ja halusi erikseen kiittää, että olin onnitellut heitä. Kävi ilmi, että kukaan muu ei ollut onnitellut heitä vaikeassa tilanteessa.

Usein ihmiset saattavat jännittää asianajajan kohtaamista ja kokevat meidät ehkä etäisenäkin. He saattavat esimerkiksi pelätä, ymmärtävätkö he asianajajan kertomasta mitään. Usein kuitenkin ihmiset kääntyvät avustajan puoleen kurjissa elämäntilanteissa, jolloin on erityisen tärkeää, että he tulevat kohdatuksi ihmisinä.

En tiedä, mikä sairaus pariskunnan toisella osapuolella oli, enkä sitä kysynyt, sillä en pysty siihen asiaan vaikuttamaan. Asiakas voi kertoa tilanteestaan sen verran kuin haluaa. Asianajaja ei voi lähteä liikaa myötäelämään asiakkaiden tilanteissa, koska muuten asioiden hoito muuttuu todella raskaaksi. Mutta ei pidä liikaa arkaillakaan ja pelätä, ettei uskalla sanoa mitään ylimääräistä.

Naimisiinmeno on kuitenkin lähtökohtaisesti aina iloinen asia eikä siitä ole koskaan väärin onnitella. Ystävällisen sanan sanominen ei maksa mitään. Pieni arkinen toivotus oli muodostunut tälle pariskunnalle hyvin merkitykselliseksi asiaksi.

Minä vastasin
Kirsi Hägglund, Vaasa
Asianajotoimisto Aawa Oy