1. Tuore ratkaisu perusteettoman edun palautuksesta
Aviovarallisuusoikeudellisia valituslupahakemuksia tulee korkeimpaan oikeuteen aika ajoin, mutta ne ovat usein asetelmiltaan sellaisia, ettei niissä päästä ennakkopäätöksen kannalta olennaiseen oikeuskysymykseen.
Tuore poikkeus on ratkaisu KKO 2026:15, jossa oli kyse perusteettoman edun palautuksesta avioeron jälkeisessä omaisuuden erottelussa. Puolisoilla oli täysin avio-oikeuden poissulkeva avioehtosopimus.
– Ratkaisussa päästiin arvioimaan sitä, miten yleinen varallisuusoikeudellinen edunpalautusoppi suhteutuu avioliittolain mukaiseen aviovarallisuusjärjestelmään, KKO:n esittelijäneuvos Paula Jutila kertoo.
Jutila mainitsee myös vanhemman ratkaisun KKO 2021:28, joka koski avioehtosopimuksen muotomääräyksiä. Avoliittojen osalta korkeimmasta oikeudesta on vuosina 2019 ja 2020 annettu hyvitysratkaisuja, mutta aivan tuoreita ennakkopäätöksiä ei ole.
2. Jäämistöoikeudessa riittää käsiteltävää
Jäämistöoikeudesta ratkaisuja on viime vuosina kertynyt hieman enemmän. Korkein oikeus on käsitellyt esimerkiksi kuolinpesän osakkaan kanneoikeutta pesänselvittäjän hallinnon aikana sekä pesänjakajan toimivaltaa (KKO 2020:9, 2022:39 ja 2022:57).
Aivan tuoreessa ratkaisussa KKO 2026:54 arvioitiin pesänselvittäjän mahdollisuutta saada tuomioistuimelta lupa myydä perinnönjaon toimittamiseksi vapaa-ajan kiinteistö, johon leskelle oli testamentilla määrätty hallintaoikeus. Ratkaisu KKO 2021:10 puolestaan koski pesänselvittäjän vahingonkorvausvastuuta hallintaoikeudesta luopumiseen liittyneessä tilanteessa.
Testamenttioikeudesta Paula Jutila nostaa esiin myös ratkaisun KKO 2024:33, jossa arvioitiin ulkomailla tehdyn testamentin tiedoksiantoa ja lakiosavaatimuksen vanhentumista, sekä ratkaisun KKO 2025:8, jossa korkein oikeus joutui pohtimaan testamentintekijän oletettua tarkoitusta testamentin toissijaismääräyksen rauettua muuttuneiden olosuhteiden vuoksi.
Tyypillisesti testamentin tulkintaa koskevat korkeimpaan oikeuteen saapuvat valituslupa-asiat ovat hyvin tapauskohtaisia.
– Niissäkin pyritään mahdollisuuksien mukaan tarttumaan kiinni mahdollisuuksiin lausua jotakin yleisempää, mutta usein kysymys on niin vahvasti yksittäisen tapauksen olosuhteista, ettei valitusluvan myöntämiselle ole edellytyksiä.
3. Oikeus tuntea syntyperänsä korostuu
Vanhemmuuteen liittyvissä asioissa Jutila näkee viime vuosien oikeuskäytännössä selvän kehityskulun. Ratkaisuissa on korostunut ihmisen oikeus identiteettiinsä ja biologisen syntyperänsä tuntemiseen. Kysymys liittyy Suomen perustuslain 10 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattuun yksityiselämän suojaan.
– Nämä ovat hyvin periaatteellisia ja ihmisille tärkeitä asioita. Jos kysymys on esimerkiksi siitä, voidaanko isyys tutkia tai kuka on juridisesti tai biologisesti jonkun lapsi, asiaa koskevaa riitaa ei välttämättä sovita yhtä helposti kuin puhtaasti taloudellisia riitoja.
Periaatteellisesti merkittävä ratkaisu oli KKO 2021:88, jossa korkein oikeus määräsi kuolleiden henkilöiden haudan avattavaksi oikeusgeneettistä isyystutkimusta varten. Korkein oikeus katsoi biologisen alkuperän selvittämisen tarpeen olevan tapauksen olosuhteissa niin painava, että asiassa sovellettiin perustuslain 106 §:ää ja tavallisen lain säännös jätettiin soveltamatta. Samaa perustuslain säännöstä sovellettiin ratkaisussa KKO 2025:51.
– Tavallisen lain säännöksen soveltamatta jättäminen perustuslain vastaisena on hyvin harvinaista ja jo sen vuoksi periaatteellisesti merkittävää.
4. Lapsiasioissa ratkaisut ovat usein tapauskohtaisia
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat ovat Jutilan mukaan yleensä erittäin tapauskohtaisia, ja valituslupa myönnetään vain harvoihin.
Tapaamisoikeuden laajuudesta ja poistamisesta on kuitenkin tällä vuosikymmenellä annettu ennakkopäätöksiä (KKO 2023:5, KKO 2025:65). Ratkaisussa KKO 2024:52 oli puolestaan kyse tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta ja uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi tilanteessa, jossa lapsi ja toinen vanhempi olivat poistuneet ulkomaille aikaisempien päätösten vastaisesti.
Uusi lainsäädäntö voi synnyttää erityisen tarpeen ennakkopäätöksille. Tästä ovat esimerkkejä ratkaisut KKO 2025:17 ja KKO 2025:86, jotka koskivat loppuvuodesta 2019 voimaan tullutta lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 a §:ää. Säännös mahdollistaa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian käsittelemisen kirjallisessa menettelyssä, jos on ilmeistä, ettei aikaisemman sopimuksen tai päätöksen muuttamiseen ole perusteita.
– Kun tulee uusi säännös, korkeimmassa oikeudessa voidaan joutua arvioimaan ja ohjaamaan alempia oikeuksia esimerkiksi siitä, millaisiin tilateisiin uutta säännöstä voidaan soveltaa.
