Asianajaja Aki Aapio oli 25-vuotiaana saavuttanut monen nuoren juristin unelman: paikan yhdessä Suomen suurimmista asianajotoimistoista ja mahdollisuuden osallistua maan merkittävimpiin yritysjärjestelyihin.

Arki oli jännittävää, mutta silti tuntui, että jokin yhtälöstä puuttui.

Helsinkiläissyntyinen Aapio harrasti nuorena tavoitteellisesti yleisurheilua, ja kun kilpaura päättyi, kilpailuvietti siirtyi työelämään.

– Oikeastaan sama draivi vain vaihtoi­ ­kohdetta. Oikeustieteellisessä syttyi haave päästä uralla mahdollisimman pitkälle, ja silloin suurimmat ­asianajotoimistot näyttivät luonnolliselta tavoitteelta, hän kertoo.

– Isojen yrityskauppojen parissa työskentely oli hienoa, mutta samalla aloin pohtia, haluanko rakentaa koko elämäni yhden uramallin ympärille.

Esikoisen syntymä vuonna 2018 pakotti tarkastelemaan työn ja perhe-elämän tasapainoa uudesta näkökulmasta. Samoihin aikoihin Aapio pyöritti Helsingin keskustassa ystävänsä kanssa pientä Airbnb-toimintaa, joka antoi ensikosketuksen yrittäjyyteen.

– Huomasin, että vaikka työ ­Airbnb-asunnossa oli arkista, kuten imurointia, sitä teki aivan eri asenteella, kun teki sitä itselleen. Siinä vaiheessa yrittäjyys alkoi kiinnostaa tosissaan.

Ennen hyppyä tuntemattomaan Aapio halusi varmistua siitä, millaista elämää hän oikeastaan tavoitteli. Hän kuvaa pohtineensa pitkään, halusiko ”pelata sitä peliä”, jossa uralla eteneminen edellyttää jatkuvaa työpanoksen maksimoimista, vai rakentaa elämänsä tavalla, jossa myös perheelle jää aidosti tilaa.

– Minulle oli tärkeää, että perhe on oikeasti elämässä etusijalla eikä vain puheissa. Halusin löytää tavan tehdä kunnianhimoisesti töitä, mutta niin, että voin myös itse päättää omasta ajankäytöstäni.

”Halusin löytää tavan tehdä ­kunnianhimoisesti töitä, mutta niin, että voin myös itse päättää omasta ajankäytöstäni.”

Laskelmat puolsivat päätöstä

Ratkaisua vauhditti muutto Helsingistä Vaasaan. Vuoden mittainen tuomioistuinharjoittelu ­Vaasassa osoitti, että pienemmällä paikkakunnalla työ ja vapaa-aika olivat aivan toisenlaisessa tasapainossa kuin pääkaupunkiseudulla. Työmatka lyheni tunnista viiteen minuuttiin, ja työpäivien kesto pysyi kurissa.

– Silloin tajusin, että elämän ei tarvitse pyöriä pelkästään työn ympärillä.

Aapio laski erilaisia taloudellisia skenaarioita ja vertasi yrittäjyyttä suuren toimiston urapolkuun. Hänen johtopäätöksensä oli, että oikein rakennettuna yrittäjyys olisi sekä taloudellisesti että elämän­tavan kannalta houkutteleva vaihtoehto.

– Jos yrittäjyys lähtee toimimaan, työn tuloksista pääsee hyötymään aikaisemmin. Silloin myös rahan aika-arvo on suurempi: aiemmin ansaittu ja sijoitettu euro ehtii tuottaa enemmän kuin euro, jonka saa vasta vuosia myöhemmin mahdollisen osakkuuden myötä.

– Minulle suurin este yrittäjäksi ryhtymiselle ei ollut taloudellinen riski vaan henkinen kynnys. Kun laskin asiat auki, yrittäjyys vaikutti jopa itsestään selvältä ratkaisulta. Silti hyppy tuntui vaikealta.

Hän tarkasteli Vaasan markkinaa ja uskoi, että kasvavalla alueella riittäisi töitä. Taustalla vaikutti myös havainto siitä, että moni pitkän uran tehnyt asianajaja oli lähestymässä eläkeikää, mikä jättäisi tilaa uusille tekijöille.

Pöytä täyttyi vuodessa

Vuonna 2024 Aapio perusti oman toimistonsa Vaasaan. Suuryritysten sijaan asiakkaiksi tulivat yksityishenkilöt, ja toimeksiannot laajenivat riita- ja rikosasioihin – oikeudenaloille, joista hänellä oli vain vähän käytännön kokemusta.

– Ajattelin, että jos muutkin ovat onnistuneet siinä, miksen minäkin.

Ensimmäiset toimeksiannot tulivat monesta suunnasta. Aapio vei käyntikorttejaan poliisiase­malle, ilmoitti yhteystietonsa eri oikeusalan toimijoille, kuten Rikosuhripäivystykselle, ja teki aktiivisesti itseään tunnetuksi. Lopulta tärkeimmäksi markkinointikanavaksi osoittautui kuitenkin jokin aivan muu.

– Kollegat olivat ylivoimaisesti tärkein kanava. He suosittelivat minua silloin, kun omat resurssit eivät riittäneet. Se kertoo paljon asianajajakunnan kollegiaalisuudesta.

Kollegiaalisuus näkyy hänen mukaansa myös arjessa. Vaasan oikeudellinen yhteisö on pieni, joten asianajajat tuntevat toisensa hyvin ja sparraavat toisiaan matalalla kynnyksellä. Monimutkaisissa oikeudellisissa kysymyksissä puhelin soi puolin ja toisin, eikä neuvojen kysymistä koeta kilpailuksi.

Toiminta kasvoi nopeasti. Vuoden kuluttua työpöytä oli täynnä, ja nykyisin Aapiolla työskentelee kaksi harjoittelijaa. Seuraava askel voisi olla juristin palkkaaminen, mutta päätöksen kanssa hän etenee harkiten.

– Oikean ihmisen löytäminen on paljon tärkeämpää kuin nopea kasvu. Pienessä toimistossa jokainen rekrytointi vaikuttaa koko toiminnan suuntaan.

Kasvun mahdollisuuksista huolimatta Aapio ei pidä suurta organisaatiota itseisarvona. Hänen mukaansa moni pieni asianajotoimisto toimii tarkoituksella yhden tai kahden juristin voimin, koska malli on yksinkertainen ja mahdollistaa keskittymisen itse asianajotyöhön ilman raskasta hallintoa.

Rajat on vedettävä itse

Yrittäjyys on muuttanut myös työn rytmiä. Yksityishenkilöiden ja paikallisten yritysten kanssa työn tahti on ennakoitavampi.

Kesälomia ja juhlapyhiä kunnioitetaan eri tavalla kuin kansainvälisessä toiminta­ympäristössä, vaikka rikosasiat voivat edelleen tuoda töitä myös keskelle lomakautta. Aapion mukaan yrittäjän ­tärkeimpiä taitoja onkin oppia vetämään rajat myös itselleen.

Aapion mukaan yrittäjyys ei välttämättä ole ­sopivin ratkaisu kaikille. Uramuutosta ­pohtivalle on ratkaisevaa miettiä ensin, millaista elämää haluaa elää, ja vasta sitten valita työn tekemisen malli, joka tukee sitä.

– Jos yrittäjyys tuntuu omalta, sitä ei ­kannata ­jättää kokeilematta pelkän pelon vuoksi. Moni pelkää hyppyä tuntemattomaan, vaikka todelliset riskit ovat usein paljon pienemmät kuin ­omassa mielessä. Harvempi katuu sitä, että uskalsi ­
yrittää.