Tapaamme Kaarle Gummeruksen kanssa haastattelua varten perinteikkäässä Ekbergin kahvilassa Helsingin Bulevardilla. Paikka on Gummeruksen valinta. Syy siihen juontaa jo opiskeluajoilta. Gummerus asui koko opiskeluajan ihan naapurissa, mutta päätti silloisen tyttöystävänsä kanssa, että käyvät kahvilassa vasta valmistumisen jälkeen – Ekberg kun oli liian hieno ja kallis paikka opiskelijabudjetille.
Vierailu toteutui vasta nyt, lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Kun kuuntelen Gummeruksen leppoisaa jutustelua, taustalla kuuluu posliinien kilinä ja kahvilan kepeä puheensorina. Tässä ympäristössä on vaikea eläytyä siihen, että vastapäätä istuva hyväntuulinen mies on puolustanut useita raskaista henkirikoksista syytettyjä.
Nytkin hän suuntaa suoraan kahvilasta Vantaalle vankilaan päämiestään tapamaan ja illan hän aikoo ahertaa valmistautumalla Liberiassa ja Sierra Leonessa käytävää sotarikosoikeudenkäyntiä varten. Gummeruksen päämiestä syytetään useista Liberian sisällissodassa tapahtuneista julmuuksista, jotka ajoittuvat vuosille 1999–2003.
Seuraava vaihe oikeudenkäynnissä on syyttäjien ja puolustuksen hankkimien uusien todistajien kuuleminen. Tätä varten Gummerus matkustaa Liberiaan. Syytetty ja hänen toinen avustajansa seuraavat oikeussalin tapahtumia Kylmäkosken vankilassa videoyhteyden välityksellä.
Juttu on selvitettävien tapahtumien vuoksi raskas, mutta se on sitä muistakin syistä, Gummerus kertoo. Kuultavana on kymmeniä ihmisiä, joista monet eivät puhu englantia. Tulkkaus sekä käännösvirheet tekevät omat kiemuransa prosessiin.
– Tulee helposti väärinymmärryksiä. Toinen vaikeus on erilainen kulttuuri. Joskus on vaikea saada selkoa, onko todistaja todella oikeasti ollut paikan päällä vai toistaako hän vain luotettavana pitämäänsä kuulopuhetta. Aikaero myös tekee kahdessa maassa tapahtuvasta oikeudenkäynnistä raskaan ja päivät venyvät pitkiksi.
Gummerus toivookin, että juttu saataisiin loppuun tämän vuoden puolella eikä sen jälkeen enää tulisi uutta käsittelyä hovioikeudessa.
Paljon kohuttuja tapauksia
Suomessa poikkeuksellisen sotarikosoikeudenkäynnin lisäksi Gummeruksella on takanaan muitakin huomiota saaneita juttuja kuten Turun terroristipuukotus, joukkomurhista syytetyt irakilaiset kaksoset, joista toista Gummerus avusti, Seinäjoen teinisurma ja huumeisiin liittyvä laaja Katiska-juttu.
Pakko on siis kysyä, miten Gummerus jaksaa vuodesta toiseen hoitaa juttuja, joita monet kollegat eivät edes ottaisi vastaan.
– Jutun raskaus asianajajan näkökulmasta ei oikeastaan liity sen aiheeseen. Raskas rikosnimike ei sinänsä tee jutusta vaikeaa. Monet rikosjutut ovat hyvin selkeitä, kun taas siviilijutut voivat olla hyvin monimutkaisia. Juttujen raskaus voi tulla niiden kestosta tai vaikeudet voivat liittyä siinä mukana oleviin asianosaisiin tai oikeudellisiin kysymyksiin.
Tänä päivänä ei onneksi tarvitse sanoa, että kollegat tekisivät työstä raskasta.
– Rikosjutuissa on asianajajan kannalta se hankala puoli, että niitä ei voi sovitella kalenteriin, vaan jutun käynnistyminen merkitsee työpäivien venymistä ja töiden uudelleenjärjestelyä toimistossa.
Asianajajan jaksamista pohdittaessa Gummerus muistaa jonkun jo edesmenneen asianajajan sanoneen, että ”asianajajalla on hyvä olla, kun on huono olla”. Eli asianajajan työn luonteeseen on perinteisesti kuulunut se, että töitä pitää haalia hiukan liikaa ja painaa pitkää päivää.
Tähän Gummerus sanoo itsekin syyllistyneensä ja myöntää myös, että hänen on ollut vaikea kieltäytyä hänelle tarjotuista jutuista. Nyt sekin sanomaton periaate on kuitenkin rikottu, kun Gummerus sanoi aikataulusyistä eräälle hänelle tarjotulle jutulle ”ei”.
Gummerukselle oma asianajotoimisto on ylpeyden aihe, eikä ihme, sillä se on hänen isoisänsä Kai Gummeruksen perustama. Gummerus siirtyi sinne työskentelemään 1995 ja muistelee ensimmäiseksi asentaneensa toimistoon puhelinkeskuksen, vaikka ei yhden miehen toimisto sellaista olisi tarvinnut. Hänellä oli siten jo alussa alitajuinen ajatus toimiston kasvattamisesta. Tällä hetkellä toimistossa työskentelee neljä juristia ja yhdelle uudelle olisi paikka avoinna, hän vinkkaa.
Vaikka juristin ammatti kulkee Gummeruksella suvussa, sillä isäkin oli lakimies, ei hänelle tätä vaihtoehtoa kuitenkaan mitenkään aktiivisesti tarjoiltu kotona. Hän sanoo viettäneensä huoletonta kouluaikaa ilman suurempia suunnitelmia. Ammatinvalinnan saneli pääseminen ensi yrittämällä oikeustiedettä opiskelemaan.
Yhtä helposti kävi ammatissa profiloituminen ”vaikeiden” juttujen hoitajaksi. Yksi juttu johti toiseen ja maine kiiri. Käännekohtana hänen kohdallaan voi pitää ensimmäistä isompaa huumerikosjuttua. Se oli silloisella, 1990-luvun mittakaavalla suuri juttu Pirkanmaalla, kyseessä oli useita kiloja kannabista. Juttu sai paljon julkisuutta ja sen seurauksena Gummerukselle tarjottiin muita samankaltaisia rikosjuttuja.
– Siitä se lähti. Oli kuin lankakerä olisi lähtenyt keriytymään. Samanlaisia hetkiä olen nähnyt myös muiden, nuorempien juristien uralla.
Gummerus kertoo, että hänellä on mielessä koko ajan noin kymmenen vuoden ”haavehorisontti”, jonka puitteissa hän tekee toimistoaan koskevia pitkän aikavälin suunnitelmia. Sen lisäksi hänellä on viisivuotissuunnitelma ja noin vuoden kattava to do -lista. Aina pitkän aikavälin suunnitelmat eivät toteudu tai muuttuvat matkalla, mutta tärkeintä on, että niitä on.
57-vuotias Gummerus ei suunnittele eläköitymistä tai välivuosia, vaan näkee edessään vielä ainakin kymmenen vuoden työrupeaman.
– Melko vähäisellä kokemuksella minulla on kuitenkin moneen muuhun suomalaiseen asianajajaan verrattuna laajempi kokemus sotarikosoikeudenkäynnistä. Aika näyttää, tuleeko tämän erikoisalan toimeksiantoja minulle vielä jatkossa.
Hän ei voi myöskään kuvitella itseään poissa oikeussaleista, sillä hän pitää istuntokäsittelyjen ilmapiiristä.
– Toisaalta oikeussalissa työskentely on raskasta ja siitä pitänee luopua siinä vaiheessa, kun ei enää pysy vauhdissa mukana. En aio tehdä töitä yli kahdeksankymppiseksi kuten isäni ja isoisäni tekivät.
Oikeusavun kynnys liian korkea
Gummerus ei näe Suomessa tai Euroopassa kovin suurta tarvetta uudistaa oikeuslaitosta tai lainsäädäntöä. Hän arvostaa suuresti kollegoja, jotka omistautuvat systeemin uudistamiseen, mutta itse hän lukee itsensä pikemminkin toteuttajiin.
Sen sijaan hän sanoo olevansa vakavasti huolissaan oikeudenhoidon resurssipulasta, joka alkaa jo ketjun alusta, poliisin resurssien niukkuudesta, ja päättyy ruuhkiin käräjäoikeuksissa. Tutkinnassa poliisit itse kertovat tästä: ruuhka ja kiire vaikuttavat esitutkinnan laatuun. Prosessit ovat kokonaisuudessa aivan liian hitaita, mikä muodostaa jo uhan oikeusvaltion toteutumiselle.
Gummerus kertoo esimerkkinä asiakkaastaan, joka istuu kahdeksan vuoden vankeustuomiota ja harkitsee valituksensa vetämistä pois, sillä uhkana on, ettei hovioikeus ehdi käsitellä valitusta ennen kuin rangaistus on kokonaan suoritettu. Sitä, miten prosesseja voitaisiin sujuvoittaa, pohtii muun muassa Asianajajaliiton työryhmä, jossa Gummeruskin on mukana, joskin nyt tauolla sen työskentelystä.
Ruuhka johtuu Gummeruksen mukaan pitkälti siitä, että järjestelmäämme ei ole suunniteltu nykyisiä laajoja rikosvyyhtejä silmällä pitäen.
– Esimerkiksi nykyiset huumejutut ovat laajuudeltaan monikymmenkertaisia verrattuna urani alkuaikoihin. Lisäksi rikollisuus on kansainvälistä. Poliisin uudet tutkintamenetelmät ja salaiset pakkokeinot ovat tehokkaita ja niiden myötä juttuihin kytkeytyvien henkilöiden ja kirjallisen aineiston määrä on kasvanut, samoin niiden vaatima työmäärä ja media-aika.
– Jutturuuhkan purkamiseksi pitäisi myös miettiä, voitaisiinko hovioikeuskäsittelyä tehostaa niin, että siellä voitaisiin käyttää jo kerran kerättyä materiaalia. Erityisen laajoissa jutuissa pitäisi kenties keskittyä nykyistä parempaan esivalmisteluun, jotta käsittelyn alkaessa kaikilla osapuolilla olisi käsitys siitä, mitkä jutussa ovat riidanalaisia seikkoja, mitkä eivät.
Toinen Gummerusta huolestuttava asia on oikeusavun suuri kynnys Suomessa, lähinnä oikeusavun jyrkästi tulojen mukana nouseva omavastuuosuus.
– Edes pienituloiseksi luettava ihminen ei pääse oikeusavun piiriin, saati sellainen, jolla on jotain omaisuutta. Varallisuus, esimerkiksi kiinteistö, voi olla vaikka kokonaan ulosoton piirissä, mutta silti se vaikuttaa kielteisesti oikeusavun saamiseen, Gummerus ihmettelee.
Kaarle Gummerus on vieraana Asianajajaliiton loppusyksystä julkaistavassa Pääkäsittelyssä-podcastissa. Pysy kuulolla!