Image for Keltamusta sydän sykkii jalkapallolle ja juridiikalle

Keltamusta sydän sykkii jalkapallolle ja juridiikalle

Keltamusta sydän sykkii jalkapallolle ja juridiikalle

26.11.2021 Teksti Kirsi Hytönen // Kuvat Jere Alén

Asianajaja Matti Reinikaisessa syttyi palo jalkapalloon jo lapsena. Kuopion palloseuran KuPSin kasvatilla on nykyään käytössään kuusi paikkaa seuran kotikatsomossa. Niillä istuu jo kolme sukupolvea.

Matti Reinikaisen erikoisala on urheiluoikeus, eikä ihmekään sillä jalkapalloharrastus tuli hänelle jo kodin perintönä. Isä oli aktiivinen urheilumies ja kuului silloisen Kopareiden johtokuntaan.

– Olen pelannut Kuopion Palloseurassa nappulatasolta asti. Olin juniorina mukana pelaamassa Suomen mestaruuksiakin. Jossain vaiheessa kaverit sitten totesivat, että olen pelaajana hidas mutta kankea, Reinikainen naureskelee.

Hän ehti kuitenkin harjoitella yhden kauden legendaarisen hyökkääjän Olavi Rissasen, oman aikansa Teemu Pukin kanssa. Sitten opinnot Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa veivät mukanaan.

Ensimmäinen työpaikka oli silloisen Kehitysaluerahaston, nykyisen Finnveran pääkonttorissa Kuopiossa. Sieltä Reinikainen siirtyi asianajotoimistoon. Nykyisessä työpaikassaan asianajotoimisto Kolari & Co:ssa hän on työskennellyt osakkaana vuodesta 1996.

Jalkapallo kulkee mukana

Vaikka Reinikaisesta ei tullut ammattilaispelaajaa, jalkapallo on yhä tiiviisti mukana hänen elämässään. Hän hoitaa urheiluoikeuden piiriin kuuluvia asioita sekä työssä että vapaa-aikanaan. Hän on mukana Suomen Palloliiton valituslautakunnassa, Suomen Urheiluoikeusyhdistyksessä sekä kotiseuransa KuPSin hallituksessa.

Reinikainen on ollut Palloliiton valituslautakunnan jäsen jo vuodesta 2007. Hän kuvaa lautakuntaa eräänlaiseksi urheilun hovioikeudeksi. Siellä käsitellään kurinpitoon liittyviä asioita kuten sääntörikkomuksia, lisenssien epäämisiä ja pelikieltoja. Lautakunnan päätöksistä voi valittaa vielä Urheilun oikeusturvalautakuntaan.

Veikkausliigassa pelaavan KuPSin hallituksessa Reinikaisen tontille kuuluvat luonnostaan muun muassa pelaajasopimuksiin liittyvät asiat. KuPSissa, kuten muissakin liigatason seuroissa, on erilaista toimintaa varten yhdistys ja osakeyhtiö.

Osakeyhtiön toimitusjohtaja joutuu käymään vuosittain läpi muun muassa kaikki pelaajasopimukset. Juridinen tuki on avuksi. Luottamustehtävässään Reinikainen työskentelee puhtaasti pro bono -pohjalta. Jos pelaajilla on siviilielämässä tarvetta neuvontaan tai lakiapuun, hän on silloinkin käytettävissä, mutta ei ilmaiseksi – eikä luonnollisestikaan silloin, jos vastapuolena olisi oma seura.

– Olen seurani inhouse-juristi ja neuvonantaja. Palkkioksi työstä tulee valtavasti henkistä tyydytystä. Oma pelaajatausta auttaa asioiden puntaroinnissa, hän kuvaa.

”Olen seurani inhouse-juristi ja neuvonantaja.”

Reilu peli ennen muuta

Urheiluoikeuteen kuuluu monen tyyppisiä asioita, joita yhdistää ainoastaan yhteys urheiluun. Tyypillisiä urheiluoikeuden asioita ovat pelaajasopimukset ja kurinpitoasiat pelikieltoja ja katsomoturvallisuutta myöten. Myös yhdistysoikeus kuuluu läheisesti urheiluun, sillä urheiluseurat ovat yleensä juridiselta muodoltaan yhdistyksiä.

– Urheiluoikeuden läpi kulkevana selkärankana on ajatus reilun pelin turvaamisesta, Reinikainen määrittelee.

Urheiluoikeudessa käsitelläänkin paljon reilun pelin vastaista toimintaa kuten dopingia, tulosten manipulointia tai niin sanottuja sopupelejä. Näistä kaikista on esimerkkejä viime vuosiltakin, samoin kuin ongelmista, joita kansainväliset ison rahan sijoittajat voivat tuoda pelikentille. Rahanpesuepäilyt ovat yksi harminaihe.

– Uusimpana ilmiönä urheilun hämärälle laidalle on ilmaantunut lahjakkaiden nuorten pelaajien metsästäminen kehittyvistä maista, lähinnä Afrikasta. Palaajia värvätään alle käypien hintojen ja pahimmillaan tällainen toiminta lähestyy ihmiskauppaa. Mahdollisuuksien antaminen pelaajille ei tietenkään ole väärin, mutta hyväksikäyttö on.

Reinikainen muistuttaa, että nuorten pelaajalupausten tulisi käydä rauhassa ja huolellisesti läpi heille ehdotetut sopimukset, jollei ihan juristin, niin ainakin vanhempiensa kanssa. Kokemattomat 15–16-vuotiaat nuoret saattavat laittaa nimensä sopimuspapereihin, joiden todellinen sisältö voi tulla ilmi vasta jälkikäteen ikävänä pettymyksenä.

Irti rasismista

Jalkapallokentillä on tälläkin kaudella nähty myös avointa rasismia.

– Rasismi on alamittaista ja epä-älyllistä toimintaa. Jokaisen pitäisi puuttua heti tilanteeseen, jos joutuu todistamaan syrjintää tai rasismia. Urheilu ei voi olla nautittavaa tai täydellistä, jos sieltä suljetaan pois joitain ihmisryhmiä.

Reinikaisen mielestä rasismin kitkemiseen urheilusta ei ole muuta keinoa kuin kasvatus.

– Nuorten asenteet lähtevät kotoa ja koulusta. Jos lapset tottuvat siihen, että joukossa on erilaisia ja eri värisiä ihmisiä, eivät he kiinnitä erilaisuuteen mitään huomiota.

Urheilu voi siten toimia erilaisia ihmisiä yhdistävänä ja rasismia tehokkaasti kitkevänä alustana. Reinikainen kertoo, että KuPS tekee omalla tontillaan työtä muualta tulleiden ihmisten kuten pakolaisten kotouttamisessa jalkapallon kautta.

– Urheilu voi tässä toimia tiennäyttäjänä. Meidän on menestyvänä seurana helppo saada nappula- ja juniorityön kautta toimintaan mukaan kokonaisia perheitä ja siten auttaa heitä muodostamaan sosiaalista verkostoa uudessa kotikaupungissa, Reinikainen kuvaa.

KuPSille tällainen työ sopiikin hyvin, sillä seura on tunnettu kasvattajaseurana, jonne nuoria kykyjä mielellään hakeutuu.

Nappula- ja juniorityöhön seurat voivat saada myös yhteiskunnan tukea, mikä tuleekin tarpeeseen.

Jalkapallo ei ole nimittäin ilmainen harrastus. Lisenssimaksuihin, joilla katetaan tilavuokrat, vakuutukset ja valmentaminen, kuluu nuorilta ja heidän perheiltään helposti satasia kuussa. KuPSilla, kuten muillakin seuroilla, on toki tarjolla stipendejä, mutta niitä ei riitä kaikille. Reinikainen toivookin, että valtio tukisi nuorten futareiden harrastusta vaikkapa maksamalla tilavuokrat, ettei harrastus jäisi kenenkään kohdalla perheen taloudellisesta tilanteesta kiinni.

Tervetuloa Kuopioon!

Reinikainen on toiminut myös Asianajajaliiton luottamustehtävissä 2000-luvun alkuvuosina. Noista ajoista liitto on hänen mielestään kehittynyt hyvään suuntaan. Someviestinnän kanavat on otettu haltuun ja liiton ääni kuuluu enemmän kuin ennen.

– Joskus käy mielessä, että hukkuuko sanoma, kun kanavia on niin paljon.

Reinikainen mainostaa mielellään paitsi omaa jalkapalloseuraansa, myös kotikaupunkiaan Kuopiota. Hän katsoo Kuopion kehumisen suorastaan velvollisuudekseen.

– Muualta tulleet pitävät Kuopiota yleensä mutkattomana paikkana toimia. Täällä on luontoa, kulttuuria ja harrastusmahdollisuuksia. Liikkuminen on helppoa, kun ei tarvitse jonotella ruuhkissa. Ja jos haluaa oopperaan, voi hypätä junaan.

Niin Reinikainen usein tekeekin, sillä ooppera ja teatteri ovat liikunnan ohella hänen harrastuslistallaan. Hän on myös ahkera lukija. Hänellä on menossa jatkuvasti vähintään yksi luettava ja yksi kuunneltava kirja. Suosikkilaji on, kuinka ollakaan, rikoskirjallisuus.

Reinikaista kiehtoo myös historia ja yksi viime aikojen suosikeista on brittikirjailija Ken Follet, jonka kykyä luoda kokonaisia elävän tuntuisia maailmoja Reinikainen ihailee. Kirjan loputtua tulee suorastaan ikävä takaisin sen maailmaan, hän kuvaa.

KuPSin keltamustissa seuraväreissä kasvanut Reinikainen on onnistunut siirtämään jalkapallon edelleen uusperheensä aikuisille lapsille ja heidän lapsilleen. Ainoastaan puoliso on säästynyt futistartunnalta. Kotikatsomoon Kuopion keskuskentän laidalle on Reinikaisen väelle varattuna nykyään pysyvästi jo kuusi paikkaa.

Jokaiselle kotijuristi

Jokaiselle kotijuristi

Reinikaisen mielestä jokaisella perheellä pitäisi olla oma kotijuristi, perhelääkärin tapaan.

– Olisi hyvä, jos voisi sanoa tutulle asiakkaalle vaikka, että pyydä tyttäresi käymään, kun hän on menossa naimisiin. Käytäisiin sitten läpi varallisuuteen ja avioliittoon liittyvät asiat. Ajoissa saadut asiantuntevat neuvot säästäisivät monelta murheelta. Myös testamentit tulisi rekisteröidä, kuten Asianajajaliitto on ehdottanut.

Suomalaiset arastelevat Reinikaisen mielestä aivan liikaa asianajajia ja juristeja. Joskus hänestä tuntuu, että neuvoa kysytään mieluummin vaikkapa naapurin poliisilta kuin lainoppineelta tuttavalta.

– Jostain on yleisöön iskostunut käsitys, että asianajaja työntää heti kätensä syvälle toisten taskuihin.

Toisaalta, myös ilmaisten neuvojen kysyjiä riittää.

– Heille voi vastata vaikka, että saanko minä vastaavasti antaa ilmaiseksi huonon neuvon, Reinikainen veistelee.

Puolitosissaan laskettelevalla kuopiolaisella on idea myös urheilun rahoittamiseksi: perustetaan itärajalle kasinoja. Silloin ei ainakaan pyöritettäisi köyhien ja syrjäytyneiden rahoja, mistä Veikkausta usein syytetään.

Kirjoittaja Kirsi Hytönen

on vapaa toimittaja.

Jaa kirjoitus Kopioi linkki
Jaa kirjoitus Kopioi linkki