Olemme Asianajajaliitossa kantaneet jo vuosien ajan huolta siitä, että naiset siirtyvät asianajoalalta muutaman vuoden jälkeen muihin juristitehtäviin. Liiton hallitus käsittelee kaikki eroilmoitukset ja siksi ei voi olla näkemättä, että jäsenyyden ovi käy. Alalle on uusia tulijoita, mutta yhtä lailla niitä, jotka lähtevät. Miespuolisista lähtijöistä moni jää eläkkeelle, mutta aika harvassa ovat ne naiset, jotka tekevät tätä työtä eläkeikään asti.
Naisten prosentuaalinen osuus koko jäsenmäärästä on noussut pitkään yhden prosentin verran vuodessa. Vuonna 2022 tämä kehitys pysähtyi, ja vuoden päättyessä naisten määrä oli sama kuin vuotta aiemmin. Tästä lehdestä löytyvät viime vuoden tilastot, joiden mukaan asianajajakunnasta naisia on 36 prosenttia. Uusista asianajajista vuonna 2022 heitä oli 57 prosenttia. Se on selvästi vähemmän kuin naisten osuus oikeustieteen opiskelijoista. Moni tuleva juristi ei siis edes halua hakeutua alalle.
Emme ole asian kanssa yksin, samoja kysymyksiä pohditaan myös monissa muissa länsimaissa. Ranskan asianajajaliitto julkisti loppuvuodesta 2022 selvityksen, jonka mukaan asianajoalalta poistuvien määrässä on tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana hälyttävä kasvu. Riski alan vaihtoon on kyseisen selvityksen – ja myös meidän kokemuksemme mukaan – suurin viiden ja kymmenen kokemusvuoden välissä. Ranskassa vuosittaisista lähtijöistä pääosa, jopa 78 prosenttia, oli naisia.
On siis korkea aika nostaa pää pois pensaasta. Haaste on koko toimialan yhteinen. Olemme keskustelleet asiasta paikallisosastojen ja suurten toimistojen tapaamisissa, ja paljon on jo tehty. Jos haluamme saada tulevaisuuden parhaat kyvyt kiinnostumaan asianajoalasta ja sen jälkeen pysymään alalla, on tehtävä enemmän. Tuomioistuinlaitos ja syyttäjälaitos ovat saamassa kipeästi kaipaamaansa lisärahoitusta, mikä tästä näkökulmasta tarkoittaa myös uusien tekijöiden palkkaamista. Muodostuvatko juristien työmarkkinat työntekijöiden markkinoiksi? Kuka silloin valitsee asianajoalan ja miksi?
Asianajoalalla on monien nuorten silmissä kuitenkin edelleen vetovoimaa, mutta selvästikään ei riittävästi pitovoimaa. Kuva asianajoalasta voi olla aika yksipuolinen. Meitä on moneksi ja monenlaisissa toimistoissa, eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Uskallan väittää, että hyvin harva työ on niin joustavaa kuin tämä. Työ on vastuullista, merkityksellistä, arvostettua ja äärimmäisen mielenkiintoista. Kannustankin aloittamaan vaikka sen miettimisellä, miten usein itse puhut nuoremmille kollegoille, harjoittelijoille tai vaikka ulkopuolisille positiivisesti omasta työstäsi. Me itse olemme alan parhaita – tai pahimpia – roolimalleja. Itse voi valita, kumpaa haluaa olla.
