Viime vuonna valvontalautakunnassa tuli vireille ennätykselliset 643 asiaa. Tavallisesti vireille tulee 550–600 asiaa, mutta trendi onkin ollut nouseva. Myös laadullisesti jutut ovat kokemukseni mukaan kymmenen viime vuoden aikana monimutkaistuneet ja aineistomäärät kasvaneet. Jutun liiteaineisto voidaan mitata sadoissa tai pahimmillaan tuhansissa sivuissa. Tämä aiheuttaa valvontalautakunnalle uusia haasteita.
Vaikka juttumäärät kasvavat, ei ratkaisujen laadusta tingitä. Tilanteeseen on vastattu toimintaa tehostamalla ja kokouksia lisäämällä. Vuonna 2023 ratkaistiin ennätykselliset 699 juttua ja viime vuonna 622. Vaikka ratkaisumäärät ovat aiempiin vuosiin nähden suuria, on edelleen etsittävä keinoja lisäparannukseen. Näitä olisi löydettävissä, mutta rajoittavaksi tekijäksi nousee nykyinen lainsäädäntö.
Valvonta- ja palkkioriita-asiat valmistellaan valvontayksikössä, minkä jälkeen valvontalautakunta ratkaisee ne jaoston kokouksessa tai täysistunnossa. Valmistelu on kirjallista. Kirjelmäkierroksia käydään vähintään yksi, mutta useimmissa jutuissa kirjelmöinti jatkuu useamman lausuman verran.
Valvontalautakunnalla ei ole keinoja rajoittaa kirjelmöintiä ja onkin hyvin tavallista, että osapuolet lausuvat asioista usealla lausumalla ja laajasti. Useat kirjelmäkierrokset luonnollisesti pitkittävät asian käsittelyä ja johtavat aineiston tarpeettomaan laajenemiseen. Kokemusperusteisesti voi todeta, että jatkokirjelmät ovat melko usein aiemman toistamista. Pahimmillaan kirjelmöinti voikin kestää useita kierroksia. Tällaisissa tilanteissa juttu on viime kädessä jouduttu jakamaan usealle diaarille niin, että edes osa asiasta saadaan ratkaistua, vaikka kirjelmöinti edelleen jatkuu.
Valvontalautakunnalla ei ole keinoja rajoittaa kirjelmöintiä ja onkin hyvin tavallista, että osapuolet lausuvat asioista usealla lausumalla ja laajasti.
Kirjelmöinnin rajoittaminen edellyttäisi lainmuutosta. Nähdäkseni tulisikin harkita sääntelyä, jolla mahdollistettaisiin keinot rajoittaa prosessia. Mahdollista olisi esimerkiksi säätää, että asian tultua riittävästi selvitetyksi voisi valvontalautakunta asettaa asian laatuun nähden kohtuullisen määräajan, johon mennessä osapuolten olisi toimitettava lisäaineisto. Asian selvittäminen ei tämän vuoksi kärsisi, sillä asianajajista annetussa laissa on säädetty valvontalautakunnalle velvollisuus huolehtia siitä, että asia tulee riittävästi selvitetyksi. Näin ollen valvontalautakunta voisi edelleen pyytää osapuolilta lisäselvitystä, mikäli sellainen olisi tarpeen.
Lainsäädännön muuttamisella olisi saavutettavissa muitakin hyötyjä. Jaostojen ja jäsenten lukumäärä on nimittäin säädetty laissa. Näin ollen jaostojen määrän lisääminen nykyisestä neljästä ei ole mahdollista. Nähdäkseni olisikin perusteltua harkita lainsäädännön muuttamista niin, että jaostojen ja jäsenten lukumäärää olisi mahdollista tarpeen vaatiessa lisätä.
Lainsäädännöstä on kiinni myös se, että ilmeisen perusteettomat kantelut käsitellään täysimittaisessa prosessissa. Olisiko niiden osalta kevyempi menettely mahdollinen? Tilausta lainsäädännön tarkistamiselle olisi siis monestakin syystä. Tehokkaan valvonnan kannalta olisi toivottavaa, että muutokset tulisivat nopeasti.
