Matti Tolvanen viihtyy virtaavassa vedessä

Matti Tolvanen viihtyy virtaavassa vedessä

13.5.2024 Teksti Tero Ikäheimonen // Kuvat Susanna Kekkonen

Professori Matti Tolvanen eläköityi Itä-Suomen yliopistosta vuodenvaihteessa, mutta uusi työ odotti asianajotoimistossa. Oikeustieteiden laitoksen hän jätti taakseen rauhallisin mielin. Huolta aiheuttaa tutkimusrahoituksen keskittyminen tietyille oikeudenaloille.

Vuoden 2024 ensimmäisen Advokaatin Nimitykset-palstalla oli yllättävä uutinen: joensuulaisessa Asianajotoimisto Kontturi & Co:ssa aloitti neuvottelevana lakimiehenä Itä-Suomen yliopiston entinen rikos- ja prosessioikeuden professori, Matti Tolvanen.

Hän eläköityi yliopistolta vuodenvaihteessa. Tolvanen vastaa videopuheluun kuitenkin vanhalta yliopiston työhuoneeltaan. Kesken jäi väitöskirjaohjauksia, jotka hän hoitaa loppuun.

Tolvasen päällä on tosin Turun yliopiston huppari. Turkua hän pitää omana yliopistonaan – siitä huolimatta, että ehti toimia Itä-Suomen yliopistossa professorina yli 20 vuoden ajan.

– Olen suorittanut kaikki tutkintoni Turussa, joten paikkaan liittyy paljon lämpimiä muistoja, hän selittää paitavalintaa.

Neuvottelevan lakimiehen tehtävään Tolvanen kertoo ryhtyneensä asianajaja Harri Kontturin ”aktiivisen rekrytoinnin” seurauksena. Miesten ammatillinen historia ulottuu 1980-luvun puoliväliin asti, ja myöhemminkin polut ristesivät useaan otteeseen Tolvasen toimiessa Joensuussa syyttäjänä ja Kontturin ­asianajajana.

– Nimikkeeni voisi olla myös asiantuntija-lakimies. Avustan toimiston muita juristeja jutuissa, joissa tarvitaan erityisosaamistani. Tällaisia ovat muun ­muassa verotukseen, hallintolain käyttöön ja tiettyihin rikos­tyyppeihin, kuten talousrikoksiin, liittyvät asiat. ­Tavanomaisia rikosjuttuja en hoida, Tolvanen sanoo.

”Ei voi paria tuntia enempää päivässä hiihtääkään, ja seisovassa vedessä en oikein viihdy.”

Asianajajien käytännön arki on Tolvaselle tuttua, sillä hän toimi 12 vuoden ajan valvontalautakunnan ­jäsenenä ja varajäsenenä. Nyt hän on valvonnan alaisuudessa itsekin, sillä hän on luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Asianajajatutkintoa hän ei aio suorittaa, ainakaan toistaiseksi.

Työn alla on myös Oikeussaliviestintä-niminen ­kirja, jonka on määrä ilmestyä kesäkuun lopussa. Tolvanen on kirjoittanut sen yhdessä dosentti Tuula-Riitta Välikosken kanssa.

Kirja on tarkoitettu käytännön oppaaksi oikeudenkäynnissä toimiville niin sanallisen kuin sanattomankin viestinnän näkökulmasta. Vastaavaa teosta ei ole Suomessa aiemmin kirjoitettu.

Eläkkeelle siirtyminen tuntuu siis olleen liukuvaa sorttia.

– Ei voi paria tuntia enempää päivässä hiihtääkään, ja seisovassa vedessä en oikein viihdy, Tolvanen sanoo.

 

Maisteriohjelma Joensuuhun

Matti Tolvasen ensimmäinen työpaikka oli nimismiehen sijaisuus Tuupovaarassa, Joensuun kupeessa. Siellä sijaitsi myös lapsuudenkoti. Vanhemmat olivat maatalon töissä, mutta opiskeluun kannustettiin.

Lukioaikana Tolvanen harkitsi myös ­historioitsijan uraa, mutta päätyi lopulta juridiikkaan parempien työllisyysnäkymien perässä – eikä joutilaisuus ole sen koommin Tolvasen tuvan nurkissa luuhaillut.

Vuodesta 1986 vuoteen 2003 hän teki uran syyttäjänä, ensin kaupunginviskaali-nimikkeellä ja myöhemmin johtavana kihlakunnansyyttäjänä. Syyttäjävuosien aikana Suomessa uudistettiin siviili- ja rikosprosessi ja vietiin läpi alioikeusuudistus.

Uudistusten tuomasta kokemuksesta oli hyötyä, kun Tolvanen vuonna 2003 aloitti silloisessa Joensuun yliopistossa oikeustieteiden laitoksen rikos- ja prosessioikeuden ­professorina. Tuolloin Joensuussa ei ollut ­oikeutta myöntää maisterintutkintoja oikeus­tieteessä.

”Saimme rakennettua omannäköisen kokonaisuuden, jonka tunnistan edelleen samaksi.”

Tolvanen lähti kehittämään ­oikeustieteen maisteriohjelmaa yhdessä kollegoiden kanssa, ja lupa heltisi. Sitä hän pitää yhä yhtenä akateemisen uransa suurimmista saavutuksista.

– Saimme rakennettua omannäköisen kokonaisuuden, jonka tunnistan edelleen samaksi.

Paljon on parissakymmenessä vuodessa muuttunutkin.

Oikeustieteiden laitoksen henkilö­kunta on kasvanut kahdesta­kymmenestä 150:een, ja ­yliopisto on ­kansainvälistynyt. Opettajilta ­odotetaan myös ­parempaa pedagogista osaamista kuin 20 vuotta sitten.

Tutkimusyhteistyö muiden alojen kanssa on aiempaa tiiviimpää. Esimerkiksi rikosoikeuden parissa yhteistyötä tehdään psykologian laitoksen kanssa ja ympäristöoikeuden luonnollinen kumppani on ympäristötiede.

Hän kertoo jättävänsä yliopistoyhteisön taakseen hyvillä mielin. Tolvasen mukaan laitos on paremmassa kunnossa kuin hänen saapuessaan, ja yhteisö koostuu osaavista ja mukavista työtovereista.

Huoliakin Tolvanen näkee, erityisesti liittyen ulkopuoliseen tutkimusrahoitukseen. Hänen mukaansa ­rahoitus keskittyy nyt muutamille nosteessa oleville oikeudenaloille: ympäristö-, lapsi- ja vanhuusoikeuteen.

Samalla perinteiset oikeudenalat, kuten siviili­oikeus, kärsivät rahoituksen puutteesta. Tolvanen muistuttaa, että perinteiset alat ovat hyvin keskeisiä juristien ammatti-identiteetin kannalta.

Sama kehitys on alkanut heijastua jo opetukseen. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa ei ole enää lainkaan vero- tai hallinto-oikeuden professoria.

– Kyllä tästä täytyy huolta kantaa. Meidän täytyy varmistaa, että myös perinteisillä oikeudenaloilla säilyy riittävä opetusosaaminen. Se alkaa muuten näkyä oikeudellisten palveluiden laadussa.

Juridiikan ääni mediassa

Suurelle yleisölle Tolvasen nimi lienee tunnetuin ­rikosjournalismin parista. Hän on yksi ­lainatuimmista juridiikan kommentaattoreista suomalaismediassa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien arkiston hakukone tuottaa Matti Tolvasen nimellä 16 osumaa pelkästään vuodelta 2023.

Tolvasen kommentoimat uutisaiheet vaihtelivat esimerkkivuonna henkilövakoilusta elinkeinominis­teri Wille Rydmanin ja tämän entisen seurustelukumppanin välisten viestien julkaisuun.

– Kun tulin aikanaan yliopistolle, silloinen ­rehtori Perttu Vartiainen sanoi, että pitää olla median käytettävissä. Sitä ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan, ­Tolvanen sanoo. 

– Olen kokenut, että ihmisille on hyvä kertoa ymmärrettävästi, miksi poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin on toiminut tietyllä tavalla.

Tolvasen aamurutiiniin kuuluu tarkistaa korkeimman oikeuden sivuilta, onko tuomioistuin julkaissut uusia ennakkopäätöksiä. Myös suurimpia uutismedioita täytyy seurata aktiivisesti, jotta pysyy kärryillä, mistä ja miten julkisuudessa puhutaan.

– Nykyään kun jotain tapahtuu, osaan jo vähän odottaa, että pian joku ottaa yhteyttä.

”Ihmisille on hyvä kertoa ymmärrettävästi, miksi poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin on toiminut tietyllä tavalla.”

Oikeustoimittajat ry palkitsi Tolvasen vuonna 2023 Valokeila-palkinnolla ”pitkäjänteisestä ja poikkeuksellisen ansiokkaasta yhteistyöstä median ­kanssa”. Tolvanen kertoo arvostavansa huomionosoitusta ­suuresti. Hän harmittelee ainoastaan, että toisinaan keskeneräisiin juttuihin on täytynyt ottaa kantaa varsin puutteellisilla tiedoilla.

– Kommentoinnissa on tietysti aina riskinsä, ja ­joskus on tullut palautetta asianomaisilta, että ei se asia nyt ihan noin mennyt. Silloin on pakko sanoa, että poliisi nyt kuitenkin epäilee näin.

Rytmi ei hidastu

Matti Tolvanen sanoo tärkeimmäksi arvokseen rehellisyyden. Hän kertoo sen kumpuavan maaseutuympäristöstä, jossa rehellisyyttä arvostettiin.

– Olen pyrkinyt olemaan elämässä luottamuksen ­arvoinen. Sama koskee myös yliopistoa: opiskelijoiden pitää pystyä luottamaan minuun.

Hän on kiitollinen siitä, että terveys on sallinut ­jatkaa rakasta hiihtoharrastusta. Ennen muuta myös ­”järjen valo on säilynyt”.

– Henkinen terveys on ihan yhtä tärkeää kuin fyysinen, hän sanoo.

Kompromissinhakuiseksi itseään kutsuva Tolvanen kertoo, että on voinut jättää uransa jokaisen työyhteisön taakse hyvässä hengessä. Siitä osaltaan kielii, että lähes kaikki vanhat työnantajat ovat työllistäneet lähdön jälkeen koulutusten tai muun konsultaation muodossa. Tuskin hän täysin katoaa yliopistonkaan käytäviltä.

Harva ehkä tietää, että Tolvasella on harvinainen harrastus: kirkonkellojen soitto. Hänet on nimetty ­viralliseksi soittajaksi Pyhän Hannan kirkossa, joka ­sijaitsee lapsuusmaisemissa Tuupovaarassa.

Kun kelloja soitetaan, niitä soi samaan aikaan viisi: yksi iso ja neljä pientä. Jujuna on löytää niiden välille oikea rytmi.

Tolvanen myhäilee, että hän on saanut soitolleen hyväksynnän piispalta asti.

– Hän kuvasi tyyliäni siten, että ei se nyt ihan ­aggressiivista ole, mutta tempo on aika kova.

Matti Tolvanen, 68

• Kaupunginviskaali 1986–1995, johtava kihlakunnansyyttäjä 1996–2002, Joensuu
• Oikeustieteen tohtori 1999, Turun yliopisto
• Rikos- ja prosessioikeuden professori 2003–2024, Joensuun ja Itä-Suomen yliopisto
• Neuvotteleva lakimies 2024–, Asianajotoimisto Kontturi & Co, Joensuu

”Työnantajat, tervetuloa yliopistolle!”

Matti Tolvanen kantaa huolta asianajopalveluiden alueellisesta kattavuudesta. Kehitys on hänen mukaansa ollut 20 vuodessa dramaattinen kielteiseen suuntaan: pienten paikkakuntien asianajotoimistot ovat lopettaneet eikä uusia ole tullut tilalle.

Muutos heijastelee yleistä kehitystä, jossa muutkin oikeudelliset palvelut, kuten käräjäoikeuksien ­toimipisteet, poliisi ja oikeusaputoimistot, ovat keskittyneet yliopistokaupunkeihin ja maakuntakeskuksiin.

– Pienten paikkakuntien tilanteesta täytyy olla ihan aidosti huolissaan. Etäpalveluilla ei pystytä ­kaikkea korvaamaan, Tolvanen sanoo.

Hän ehdottaa konkreettisena toimena, että pienten paikkakuntien asianajotoimistot ottaisivat entistä rohkeammin opiskelijoita harjoittelijoiksi. Sitä kautta saattaisi löytyä toiminnalle jatkajia.

Hän kehottaa työnantajia myös rohkeasti esittäytymään jo opinto­vaiheessa oleville tuleville ammattilaisille.

Muun muassa Verohallinto on ollut aktiivinen opiskelijoiden suuntaan ja saanut sitä kautta rekryttyä tulevaa työvoimaa.

– Tervetuloa yliopistolle! Tolvanen toivottaa.

Julkaistu numerossa Advokaatti 2/2024

Kirjoittaja Tero Ikäheimonen

on vapaa toimittaja, viestintäalan yrittäjä ja Advokaatin toimitussihteeri.

Jaa kirjoitus Kopioi linkki
Jaa kirjoitus Kopioi linkki

Uusimmat kirjoitukset

Pääkirjoitus

Nimenmuutosta kohti

Nimen muuttaminen ei korjaa kaikkia valuvikoja, mutta sillä voidaan terävöittää rooliamme muiden oikeudenhoidon toimijoiden keskuudessa, kirjoittaa Niko Jakobsson.

Pääkirjoitus

Nimenmuutosta kohti

Nimen muuttaminen ei korjaa kaikkia valuvikoja, mutta sillä voidaan terävöittää rooliamme muiden oikeudenhoidon toimijoiden keskuudessa, kirjoittaa Niko Jakobsson.

Luuppi

Vangille lapsen tapaaminen on ”henki ja elämä”

Perheyhteyksien ylläpito vankeuden aikana edistää vankien motivaatiota rikoksettomaan ja päihteettömään elämään sekä edistää yhteiskuntaan integroitumista. RISEn uusilla lasten sivuilla piirroshahmo Sulo tutustuu lasten kanssa vankiloihin.

Luuppi

Vangille lapsen tapaaminen on ”henki ja elämä”

Perheyhteyksien ylläpito vankeuden aikana edistää vankien motivaatiota rikoksettomaan ja päihteettömään elämään sekä edistää yhteiskuntaan integroitumista. RISEn uusilla lasten sivuilla piirroshahmo Sulo tutustuu lasten kanssa vankiloihin.

Liitossa tapahtuu

Kahden kielen lakeudet

Pohjanmaalla vallitsee vahva yrittäjähenki, sanovat paikallisosaston aktiivit. Ruotsin kieli on syytä hallita, jos haluaa olla uskottava asianajaja länsirannikolla.

Liitossa tapahtuu

Kahden kielen lakeudet

Pohjanmaalla vallitsee vahva yrittäjähenki, sanovat paikallisosaston aktiivit. Ruotsin kieli on syytä hallita, jos haluaa olla uskottava asianajaja länsirannikolla.