Asianajajakolumnit

Melko yleinen kysymys päämiehiltä on ”Mitä oikeuskäytäntö sanoo tästä?” Melko yleinen vastaus on ”ei mitään”. Suomen kokoinen maa ei millään tuota sellaista määrää oikeudenkäyntejä, että ennakkotapauksia riittäisi kaikkeen.

Jos jättää puhelimen rauhaan, ehtii ­yhtäkkiä lukea ja olla henkisesti läsnä muiden seurassa.

Pelkkä juridiikka ei tee hyvää asianajajaa, vaan pinnan alla on lukuisia muita ammatillisia vaatimuksia.

On ymmärrettävää ja tarpeellistakin, että ammatti asettaa vaatimuksia mielipiteenilmaisulle. Uskon kuitenkin, että asianajajilla olisi nykyistä enemmän liikkumavaraa.

Sekä laatu että laatumielikuva ovat tärkeitä, mutta paras laatu edellyttää usein nimenomaan uskallusta tarkastella omaa tekemistään avoimesti.

Ensin oli digi ja sitten tuli etä. Aivan kuin olisimme tienneet etäilyn alkavan, sillä aloitimme digimmäksi muuttumisen pian sen jälkeen, kun kuulimme ensimmäisen kerran Aipasta. Tästä on 10 vuotta.

Jokainen asianajaja hoitaa kyllä perunkirjoituksen, oikeudenkäynnin tai avioehtosopimuksen. Asia tulee hoidetuksi, mutta se ei enää riitä. Se, millä tavalla tämä kaikki tapahtuu, painaa yhä enemmän vaakakupissa.