Tuomioistuinvirasto twiittasi elokuussa, että koronaviruksen vuoksi keskeytettyjen rikosasioiden määrät laskevat edelleen. Tämän vuoden huhtikuussa neljän ja puolen tuhannen keskeytettyjen rikosasioiden lukumäärä nousi kesäkuussa yli kuuteentuhanteen, ja määrä oli elokuun loppupuolella laskenut noin viiteentuhanteen.
Nämä ovat numeroita ja tilastolukuja. Mutta ne ovat myös oikeita ihmisiä koskettavia ongelmia, joilla voi olla pysyviä vaikutuksia heidän elämäänsä ja tulevaisuuteensa.
Asianajaja Hanna-Maria Seppä twiittasi samaan aikaan, että 16-vuotiaaseen uhriin kohdistuneen seksuaalirikosjutun istuntopäiväksi oli annettu toukokuu 2021 – ja että tekoaika oli kesäkuu 2016. Tuolloin ei koronasta ole ollut tietoakaan. Asianajajien tiedossa on lukuisia vastaavia esimerkkejä.
Tuomioistuimille on luvassa henkilöstöresursseja ruuhkien purkuun, mutta nykyarvion mukaan menee kolmekin vuotta, että ruuhkat on purettu. Juttusumat ja pitkät käsittelyajat ovat olleet iso oikeusturvaongelma vuosikausia – jo paljon ennen koronaa. Pelkkä henkilöresurssien lisääminen ei ole lääke krooniseen ja pahenevaan tautiin, vaan tarvitaan uusia lääkkeitä. Asianajajaliitto on jo pitkään vaatinut, että prosesseja katsotaan nyt kriittisesti läpi ja tehdään nopeasti vaaditut korjausliikkeet. Myös etäistuntoja on lisättävä, koska muuten jonot vain pitkittyvät.
Tämän vuoden Asianajajapäivässä peräänkuulutimme oikeudenhoidon hoitotakuuta – eli laissa säädettyä määräaikaa siitä, missä ajassa kansalaisen tuomioistuinasia tulee käsitellä. Annoimme sille nimeksi OHO-uudistus. Kysyimme tuolloin oikeudenhoidon ylimmältä johdolta myös sitä, miten oikeudenkäyntiprosessia voisi muuttaa niin, että koko ketju saadaan nopeammin vietyä läpi, kuten monessa muussa maassa tapahtuu.
Emmepä varmaan itsekään tienneet, kuinka akuutteja kysymyksiä esitimme – ja nyt on todellakin aika tehdä jotain muuta kuin tarjota lisää jonotuslappuja.
Minna Melender
pääsihteeri
Arkisto